Nuori Ihminen Minä en kirjoita miellyttääkseni ketään tai sitoutuneena mihinkään ideologiaan. Minä preferoin ihmiskunnan selviämistä ja luovuutta, mutta näitäkään en ota dogmaattisesti.

Fuusiopolitiikka

“True wisdom comes to each of us when we realize how little we understand about life, ourselves, and the world around us.”
- Sokrates

 

Oletko kuullut tarinan norsusta ja kuudesta sokeasta miehestä? Se menee näin. Oli kuusi sokeaa miestä, joille kerrottiin että heidän edessään seisoo norsu. Heillä ei ollut mitään käsitystä mikä norsu on, joten he kiinnostuivat tutkimaan sitä lähemmin.

Ensimmäinen sokea mies käveli kunnes hänen käteensä törmäsi jokin nahkainen paksu letku. Hän pysähtyi ja tutki sitä hetken käsillään. Sitten hän päätteli: ”Norsu on paksu ja taipuisa putki jonka päässä on kaksi reikää.”

Toinen mies käveli kunnes tunsi olkapäähänsä osuvan jotain kovaa. Hän tutki sitä käsillään hetken ja sanoi: ”olet oikeassa, norsu on kuin putki. Se on sileä ja kova. Mutta se ei ole ollenkaan taipuisa ja sen pää on vain terävä. En löydä mitään reikiä sieltä.”

Kolmas mies käveli kunnes tunsi kasvoillaan voimakkaan tuulahduksen. Hän ojensi kätensä eteenpäin ja sai käsiensä väliin ohuen nahkan. Hetken sitä tutkittuaan hän sanoi: ”Olette molemmat aivan väärässä. Norsu on litteä, joustava ja nahkainen. Ja sillä on suuri pinta-ala.”

Neljäs mies käveli kädet ojennettuina, kunnes hänen kätensä osui norsuun. Hän tutki hetken, ja päätyi halaamaan norsua. Sitten hän sanoi: ”Ei norsu litteä ole. Kaksi ensimmäistä olivat oikeassa. Norsu on kuin putki. Paksu ja joustamaton joka nousee maasta kuin tammi.”

Viides mies käveli myös varuillaan, kunnes hänen kätensä törmäsivät norsuun. Hän ällistyi sen koosta. Hän sanoi: ”Olette kaikki väärässä. Norsu on kuin pallo, paitsi todella suuri.”

Kuudes mies käveli eteenpäin, kunnes hän kuuli suihahduksen vierestään. Hän ojensi kätensä ja löysi norsun. Hän ilmoitti oivalluksensa kavereilleen: ”Norsu on kuin onkin kuin putki. Todella ohut ja pitkä. Norsun päässä on myös karvatuppo.”

Kuka heistä oli oikeassa?

Ja takaisin tähänpäivään.

Olisi vain hieman liiallinen yksinkertaistus väittää että yhteisön asioista puhuminen on jumiutunut erityisesti rapakon takana erillisiksi ryhmiksi jotka vain väittävät toisten olevan täydellisiä valehtelijoita. Jokainen ryhmä väittää että he tietävät oikean ongelman, ja oikean ratkaisun tähän. Toisten ongelmat ovat keksittyjä tai ainakin villisti paisuteltuja. Ja ne toiset on muutenkin aivan tyhmiä.

 

Kaikki nämä ihmiset uskovat että juuri he tietävät sen yhden oikean mallin kuvaamaan todellisuutta kaikista niistä lukemattomista vaihtoehdoista. Voitko käsittää mikä todennäköisyys että ihminen löytäisi sen ainoan oikean mallin huolimatta satunnaisista, rajallisista havainnoistaan ja omaksumistaan havaintoja rajoittavista uskomuksista?

 

Minä lupaan etten kuulu sinun vastustajiesi ryhmään. Minun mielestäni koko tilanne on lapsellinen ja että jokaisella on jotain arvokasta informaatiota. Ja nämä informaationpalaset yhdistelemällä pääsemme lähemmäs koko kuvan ymmärtämistä.  

Sehän on kiva! Mutta miten voimme luoda keskusteluilmapiirin joka mahdollistaa tämän?

Emme voi luoda ilmapiiriä. Koko tavoite on aivan liian suuri. Voimme vain muuttaa siten miten itse toimimme. Tämä kuulostaa vähältä, mutta tämän muutoksen vaikutukset näkyvät siinä mikä on sinun vaikutuksesi keskustelukumppaniisi. Ja jos muutat häntä, niin sinun muutoksesi tulevat näkymään ihmisissä kenen kanssa hän vuorovaikuttaa loppuelämänsä ajan. Näin tipasta voi kasvaa voimakas joki.

Kuinka sitten vuorovaikuttaa toisen kanssa? Tiedämme kaikki että väittely kahden eri mielipiteen omaavan kesken saa molemmat kiivastumaan ja uskomaan omaan kantaansa kahta voimakkaammin. Mutta jokainen ihminen haluaa kehittyä, oppia toimimaan paremmin valitsemiensa tavoitteiden eteen.

Esimerkiksi jos lupaat opettaa myyjälle taidot joilla hän voi tuplata myyntinsä, niin hyvinkin mahdollisesti hän kuuntelee sinua ja soveltaa ne ideasi jotka hän näkee arvokkaiksi. Jos taas menet kertomaan myyjälle kaikki ne tavat millä hän on huono myyjä, niin olet onnekas jos selviät siitä ehjällä nenällä.  

Näistä voimme oppia, että väittely ja toisten ideoiden kritisointi on tavoitteidesi vastaista, kun taas heidän ohjaaminen kohti heidän paremmaksi kokemiaan tavoitteita saa heidät toimimaan parinasi. Älä kritisoi, vaan korvaa paremmalla.

Nyt ainut ongelma on, miten luoda tämä parempi tavoite?

Me voimme olettaa, että sinun tavoitteesi sisältää joitain osia jotka tekisivät tästä maailmasta paremman paikan. Ja voimme olettaa että toisenkin henkilön tavoite sisältää osia jotka tekisivät maailmasta paremman paikan. Voimme myös olettaa että on asioita joita kumpikaan teistä ei vielä huomannut joita voitaisiin kehittää.

Tämän lisäksi voimme turvallisesti olettaa, että toisen henkilön tavoitteita ei ole mietitty aivan loppuun asti, tai ainakin että niiden käytännön sovellus tulee osoittamaan niissä jotain muokkaamistarvetta. Ja aivan sama pätee sinun tavoitteisiisi.

Vaikka lähtisimme siitä että sinä olet 99% oikeassa ja vastustajasi on vain 5% oikeassa, niin silti miksi haluaisit jättää hyviä ideoita rannalle? Ja mikset haluaisi nostaa tuota omaa osuuttasi lähemmäs sataa?

Näiltä pohjilta voimme vain päätellä, että näiden kahden näkökulman yhdistelmä tuottaa aina parempia ratkaisuja kuin kumpikaan yksinään. Ne kattavat toistensa sokeita kohtia. Ne myös antavat perspektiivin josta nähdä toisen näkökulman heikkouksia.

Näin kenen tahansa yksilön jonka tarkoitus on luoda parempi maailma ainut rationaalinen vaihtoehto on ylittää oma egoisminsa ja ottaa kaikkien vastustajaksi kokemiensa henkilöiden näkökulmat huomioon.

 

Fuusio-ajattelu

Eli ajattelu jonka tarkoituksena on muodostaa kokonaisuuksia esillä olevista malleista ottaen jokaisesta kaiken arvokkaan, tarkentaen kaikkea sitä mikä on epämääräisesti ilmaistu ja hyläten kaiken sen mikä ei toimi käytännössä.

 

[Käytän tekstin selkeyttämiseksi fuusio-ajattelijasta lyhennettä ajattelija, koska mielestäni tämänkaltaisen ajattelun vastakohta on ajattelusta pitäytymistä.]

Ajattelija on sitoutunut seuraaviin ohjeisiin omassa ajattelussaan sekä uuden tiedon prosessoinnissa.

 

Positiiviset ennen negatiivisia

Kun ajattelija huomaa jonkin idean jota hän ei ole ennen kuullut (eli miltei aina kuunnellessaan toisia ihmisiä), hänen on keksittävä mitä hyvää siinä on ja hänen on vastattava kysymyksiin:

”mitä arvoa tämä idea antaa?”

”miten tätä voisi soveltaa käytännössä nyt jonkin havaitun ongelman ratkaisemiseksi?”

”miten tältä pohjalta voisi kehittää jotain vielä parempaa?”

Tämän tarkoitus ei ole tuottaa ideoita jotka ovat identtisiä toisen henkilön ideoihin. Näiden kysymysten idea on tuoda sinulle uutta perspektiiviä jonka voit liittää sinun jo omaksumiisi maailmankuviin. Merkki onnistumisesta kysymyksissä on, että saat ideoita joita kumpikaan teistä ei ole koskaan aiemmin ajatellut.

Nämä on tehtävä ennen kuin yhtäkään negatiivista asiaa edes mietitään. Tämän tarkoitus ei ole estää kriittistä ajattelua, vaan nähdä ideasta sen hyvät puolet ennen kuin mustamaalaat sen täysin ja sokaistut sen arvokkaille osille. Kriittisen ajattelun aika on sen jälkeen kun ideasta on etsitty kaikki hyvät puolet. Ensiksi nämä kerätään talteen, vasta sen jälkeen etsitään ongelmat.

Esimerkiksi, jos tapaat kadulla miehen joka kutsuu kaikkia mustaihoisia neekereiksi, niin tiedät että hän todennäköisesti ei kykene ymmärtämään mitään informaatiota mikä esittäisi heidät hyvässä valossa. Täysin samalla mielen prosessilla ”kriitikot” estävät uusia ideoita mielestään.

 

Jokaisella mallilla on rajansa

Kun yksi malli selittää kaiken ihmiselle, yksi ratkaisu on oikea kaikkiin tilanteisiin, ei hänen enää tarvitse oppia mitään uutta. Ei edes ajatella. Tai edes avata silmiään. Ainoastaan toimia kuin äärimmäisen yksinkertainen robotti.

Ajattelijalla ei ole mitään uskomuksia tai arvoja, jotka ovat universaaleja*. Kaikkiin sääntöihin on poikkeus, tai ajattelija on ainakin tarpeeksi rehellinen myöntääkseen ettei vielä ole löytänyt poikkeuksia kyseiseen säännönmukaisuuteen. Esim. fysiikan laeilla ei ole poikkeuksia, ennen kuin lähdet mittaamaan asioita käytännössä. Silloin huomaat että ”lait” ovat miljoonissa kokeissa havaittuja säännönmukaisuuksia joiden ympärillä havaitut arvot pyörivät (usein hyvinkin tarkasti)**.

 

Ajattelija lukee informaatiota monista eri näkökulmia omaavista lähteistä, esim.

- theatlantic.com

- breitbart.com

- theintercept.com

- nationalreview.com

- democracynow.org

- weeklystandard.com

- huffingtonpost.com

 

Joustavuus voittaa aina voiman

Ja ihan suoraan sanottuna, tässä on kyse voimasta. Sinun älyllisestä voimastasi. Väittelyissä tai muissa älyllisissä kamppailuissa voittaja on aina tiedossa jo ennen kuin ensimmäinen sana on kirjoitettu. Jos väittelijä A tuntee oman alansa erinomaisesti, ja hänen vastaväittelijänsä B tuntee oman alansa hyvin sekä A:n alan kohtalaisesti, niin A:lla on samat mahdollisuudet esiintyä asiansa ymmärtävänä kuin lumipallolla on selvitä helvetissä. B tuntee oman sekä A:n aiheen, joten hänellä on perspektiiviä nähdä mitkä ovat A:n näkökulman vahvuudet sekä heikkoudet. Näin vaikka B olisi lähes idiootti, hän nostaisi esiin aina A:n näkökulman heikkoudet. Ja koska A ei ymmärrä mistään muusta, niin hänen ainut mahdollisuutensa on yrittää ohittaa kiusalliset kysymykset paskanjauhannalla.

 

Tällä videolla on joitain hyviä esimerkkejä tästä vastaamisen välttämisestä. Tosin jokainen ihminen joka on osallistunut useampiin poliittisiin keskusteluihin on varmasti nähnyt toistuvasti saman ilmiön.

https://

 

Valmistautumiskoe ajattelijaksi:

 

Lue jokaisesta aiemmin mainitsemastani verkkomediasta 4 sinua kiinnostavaa artikkelia seuraavien 4 viikon aikana. Eli se tekee 28 artikkelia yhteensä. Jos vain mahdollista, niin lue samasta aiheesta mahdollisimman monesta eri mediasta.

 

Etsi ainakin 5 lähteestä artikkeli samasta lähteestä ja jaa kaikki näissä esitetyt väittämät seuraaviin luokkiin:

- ehdollinen totuus

- itseensäviittaava

- empiirisesti väärin osoitettavissa

- totuusarvo epämääräinen

- merkityksetön

- pelisääntö

- totta määritelmän mukaan***

 

Katso tämä video vähintään 3 kertaa seuraavien 4 viikon aikana. Kun katsomisen aikana saat uusia ideoita, niin pystäytä video ja mieti ne asiat läpi.

https://

Kiitos käännöstyöstäsi Henry Vistbacka!

 

* Tästä ei missään nimessä seuraa moraalirelativismia! Vapaus on arvokkaampaa kuin vankeus. Luovuus on arvokkaampaa kuin dogmaattisuus. Toiminnallisuus on arvokkaampaa kuin toimimattomuus. Joissain asioissa on arvoa, vaikka emme sitä pystykkään täysin tarkasti määrittelemään.

 

** Tähän vaikuttavat myös mittalaitteiden epätarkkuudet sekä mikroskooppiset vaihtelut ympäristössä. Mutta väite että nämä selittävät havaintojen vaihtelun täydellisesti on käsittääkseni täysin perustelematon oletus.

 

*** Esimerkit aiemmin esitetyistä totuusarvoista
Ehdollinen totuus

Vesi kiehuu sadassa asteessa on ehdollinen totuus. Ehtona on merenpinnalla vallitseva ilmanpaine. Esim. Andeilla vesi kiehuu paljon alemmalla lämpötilalla.  

Itseensäviittaava

Rambo 1 on maailman paras elokuva. Tämä lause ei kerro mitään maailman parhaasta elokuvasta. Se kertoo enemmänkin sanojan maailmankuvasta.

Empiirisesti väärin osoitettavissa

Tämä lasi kestää jos heität siihen kiven. Jos sitten lasi rikkoutuu kun kivi osuu siihen, on väite osoitettu empiirisesti vääräksi.

Totuusarvo epämääräinen

Mariaanien haudassa elää karhuja joilla on 6 jalkaa ja 3 suuta. Kukaan ei ole vielä tutkinut maailman syvintä merialuetta tarpeeksi tarkasti osoittaakseen väitettä vääräksi. Mutta fakta se ei selvästikään ole.

Merkityksetön

Lasten ei pitäisi antaa katsoa likaisia elokuvia. Koska mitään mittaria elokuvan ”likaisuudelle” ei ole, ei tämä lause sisällä mitään merkitystä.

Pelisääntö

Paavi on täysin erehtymätön uskonasioissa. Tämä on katolisen kristinuskon pelisääntö. Jos hyväksyt sen saat pelata peliä. Jos et hyväksy, niin et ole mukana pelissä.

Totta määritelmän mukaan

Evoluutio parantaa lajien selviämistä ympäristössään. Sitähän se tekeepi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat