Nuori Ihminen Minä en kirjoita miellyttääkseni ketään tai sitoutuneena mihinkään ideologiaan. Minä preferoin ihmiskunnan selviämistä ja luovuutta, mutta näitäkään en ota dogmaattisesti.

Futurismi

Minä kunnioitan Tuure Parkkista todella paljon. Hän on miltei ainut henkilö Suomen poliittisessa kentässä  kehen olen törmännyt kuka uskaltaa visioida ulos niistä perinteisistä laatikoista jotka ajattelukulttuurissamme ovat. Miltei kaikki muut tuntuvat tippuvan yleisesti seuraaviin kuuteen kategoriaan.
1. Ovat todella epäselviä siitä mitä he haluavat (erityisesti kaikki suuret poliittiset puolueet*)
2. Sanovat sen mitä he eivät halua, mutta eivät sitä mitä he haluavat (useimmat minarkistit, anarkistit ja libertaarit**)
3. Kaipailevat jotain haikeaa menneisyyttä (vasemmiston haaveet täystyöllisyydestä, SKP, patriootit***)
4. Heitä ajavat pelot, olkoon ne kuinka perusteltuja tahansa (maahanmuuttokriitikot, NATO-intoilijat)
5. Yhden asian liikkeet (greenpeace, amnesty, eläinoikeustaistelijat****)
6. He osaavat unelmoida, mutta heiltä puuttuu mielikuvitusta tai uskallusta luoda tarpeeksi rohkeita unelmia (harvat)

Mistä minä oikein puhun?

Voin selittää tämän hyvin yksinkertaisesti. Tee piste kynällä paperille. Tämä on aloituspiste. Sitten piirrä valitsemasi pituinen viiva valitsemaasi suuntaan. Ainut rajoite on, että sinun on päädyttävät pois aloituspisteestä. Se mihin viiva päätyy on tavoite. Voit tehdä tämän myös mielessäsi, jos et jaksa leikkiä paperin kanssa.

Nyt, tehtyäsi tuon yksinkertaisen tehtävän, kerron oikean vastauksen. Halusin, että piirrät 6,3 senttiä pitkän viivan koilliseen aloituspisteestä. Saitko oikein? Et, koska ohjeistukseni teki mahdollisuuksistasi onnistua samat kuin jos etsisit neulaa heinäsuovasta. Minä pyysin sinua piirtämään viivan pois jostain pisteestä, eli annoin vain negatiivisen tavoitteen. Tehtävä olisi ollut paljon helpompi suorittaa positiivisella tavoitteella, kuten näin:
Valitse aloituspiste. Piirrä siitä 6,3 senttiä pitkä viiva koilliseen.

Miten tämä liittyy mihinkään?

Koska ihmistoiminta on aina ja poikkeuksetta tarkoitushakuista. Se pyrkii joko jotain tavoitetilaa kohti, säilyttämään nykytilan tai sitten siitä pois. Tämä pätee myös kaikkeen tiedostamattomaan toimintaan.

Tästä seuraa suoraan, että jos haluamme muuttaa jotain, niin me joko pakenemme nykytilaa (kuten ensimmäisessä tehtävänannossani) tai sitten kuvittelemme mielessämme jonkin tavoitetilan johon haluamme päästä (toinen tehtävänanto). Tämän on tapahduttava ennen mitään toimintaa, koska tästä kaikki toiminta seuraa, koska ihmistoiminta on aina ja poikkeuksetta tarkoitushakuista.

Ihmiset ovat syntyneet ongelmanratkaisijoiksi. Minä haluan jotain. Ja joudun ratkaisemaan ongelmia saadakseni sen. Tässä kuitenkin liian usein jäämme nykyisen narratiivimme vangiksi. Hyväksymme kyseenalaistamatta sen version kertomuksesta mihin olemme tottuneet, emmekä kysy siitä tarkentavia kysymyksiä. Ongelma on puoliksi ratkaistu, kun se on selkeästi ilmaistu. Ja vain tarkentavilla kysymyksillä voimme selkeyttää käsitystämme ongelmasta.

Tarvitsemme kuitenkin myös positiivisen vision ohjaamaan sekä motivoimaan toimintaamme, sekä yksilön tasolla että yhteisön tasolla.

Nykyään ajattelukulttuurissa on levinnyt laajalle käsitys siitä, että vain negatiivinen vapaus on oikeaa vapautta. Ja olen täysin samaa mieltä siitä, että mitään “positiivista” visiota ei voi tunkea väkisin kenellekkään ja odottaa että siitä seuraisi mitään hyvää. Mitä sitten tarkoitan positiivisella visiolla?

Ajattelijoissa on viettelijöitä ja raiskaajia. Viettelijät pyrkivät luomaan kauniita visioita, jotka inspiroivat ja haastavat kuulijan. Raiskaajista taas tulee poliitikkoja.

Minun kuvaamani positiivisen vision tarkoituksena on:
1. antaa esimerkki siitä mitä kaikkea on mahdollista
2. inspiroida ihmisiä
3. provosoida keskustelua aiheesta, jotta kaikki voisivat osallistua vision suunnittelemiseen
4. muodostaa elävä organisaatio kehittämään ja toteuttamaan tuota visiota

Kun jaoin tekstin alussa poliittiset keskustelijat kuuteen kategoriaan, viittasin siihen ettei tämä prosessi ole edes käynnistynyt useimmissa yhteisöissä. Tai sitten näkemys jota tavoitellaan ei ole holistinen. Tai sitten ihmiset ovat täysin tietämättömiä niistä teknologisista mahdollisuuksista joita meillä ihmiskuntana tällä hetkellä on, ja joista tulen kirjoittamaan toisen tekstin myöhemmin.

* kenen tahansa kuka kuuluu suureen puolueeseen on mietittävä sitä miten hänen sanomisensa vaikuttavat puolueen suosioon. Joten hän pyrkii puhumaan mahdollisimman epämääräisesti jotta hän ei suututtaisi ketään ja voisi luvata mahdollisimman paljon. Jos ihminen ei tietoisesti osaa vaihtaa sitä puhuuko todella aistitarkasti tai sitten hyvin laveasti, niin epämääräisyys on yhden suunnan lippu pöpilään.

** Ihmiset joiden tarkoituksena on vain päästä pois nykytilanteesta toimivat vihasta tai pelosta nykytilannetta kohtaan. Näissä negatiivisissa tunteissa itsessään ei ole mitään vikaa. Ongelmana on tilanne jossa ne ovat suurimmat motivaattorit. Ja negatiivinen ei tarkoita paheksuttavaa tai huonoa, vaan poispäin-työntöä. Vastustettua tilannetta läheisempi ongelma on oma negatiivinen tunne, ja ihminen alkaa etsimään keinoa purkaa tunne ulos. Silloin he etsivät edes jonkin kohteen johon purkaa se negatiivisuus sisältä. Sekä pelko että viha saavat myös aivot toimimaan hyvin dogmaattisesti. Tästä seuraa kierre, jossa dogmat voimistavat negatiivisia tunteita ja ne taas vahvistavat dogmia.

*** Automatisaation kehityksen myötä täystyöllisyys ei ole enää ikinä palaamassa takaisin. Ja hyvä niin, kuka oikeasti nauttii näistä töistä mitä nykyään on tarjolla? Meidän on luotava järjestelmä joka on yhteensopiva massatyöttömyyden kanssa. Ja tämä järjestelmä on perustulo. Tuure on kirjoittanut hyvin tästä: http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/191699-3-perustulokeskust...

**** Se mitä kutsumme yhteiskunnaksi on erittäin monien mekanismien vuorovaikutusta. Esim. Demokratian lisääminen politiikassa pienentäisi varallisuuseroja, mikä taas johtaisi demokratian lisääntymiseen. Nämä molemmat taas liittyvät rikollisuusasteeseen, ympäristöystävällisyyteen ja ulkomaan politiikkaan. Jos ihmistä kiinnostaa ympäristöystävällisyys, niin kysymykseen vaikuttavat monet muutkin muuttujat kuin vain ne mitä yleisesti liitetään ympäristöasioiksi. Sama koskee ihmisoikeuskysymyksiä ja kaikkia muitakin ongelmia joita kohtaamme. Ja käsitykseni mukaan on hyvin vähän, jos ollenkaan, yhteistyötä niiden ruohonjuuriorganisaatioiden kesken minkä tavoitteilla on synergistisiä yhteisvaikutuksia.

 

PS. ongelmasta kertoo myös hyvin paljon että etsiessäni puheenaihe-luettelosta en löydä sanoja kuten: Visio tulevaisuudesta tai Ajatteleminen. McLuhan oli oikeassa, me peruutamme tulevaisuuteen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Anna minulle visio, minä kerron mistä olet. Jämähtäminen on väistämätöntä.

Visio hyvä ainoastaan siinä kohtaa, kun sen toteutumiseen vaikuttavat tosiasiat ovat tiedossa. Muuten se on hirttoköysi.

Ja kyllä, tämä katastrofi joksi maailma on muuttumassa on jonkun visio. Sellaisten ihmisten visiota, joilla on valtaa. Muiden visiot ovat tyhjänpäiväisiä jos eivät sovi siihen.

Esim. automatisaation tulevaisuudessa minä en ymmärrä lainkaan, miten talous toimii siinä. Se, että työntekijä tekee töitä tehtaassa saaden korvausta työstään jolla voi ostaa hyödykkeitä joita tehdas toimii on rikki maailmassa, jossa koneet tekevät työt ilman minkäänlaista korvausta. Ainut, mitä voin tehdä, on arvailla.

Tulevaisuusvisio nojaa ja kaatuu ihmiskuvaansa, mutta myös kokonaiskuvan puutteeseen. Teit minkälaisen tahansa, eristät sen aina johonkin kuplaan, josta jätät pois asioita - sitä enemmän mitä kyvyttömämpi olet.

Tulevaisuuskestävin ihminen on se, joka kykenee toimimaan kaikissa niissä nyrjähtäneissä ja toteutuneissa visioissa, joita siitä on. Eli etsiä ne asiat, joita siellä takuuvarmasti on ja keskittyä toimimaan niiden kanssa nyt.

Mitä sinä osaat?

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari

"Anna minulle visio, minä kerron mistä olet."

Show me how your system works and I tell you why it does.

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg

Sinä olet selvästi ajatellut näitä asioita, ja kommenttisi haastoi minut. Koen kuitenkin että ymmärsit ne prosessit mistä puhun staattisiksi. Tällöin olisin samoilla linjoilla kanssasi. Mutta koska kyse on prosessista, selitän yksityiskohtaisesti mistä tässä on kyse.

"Anna minulle visio, minä kerron mistä olet. Jämähtäminen on väistämätöntä."

Jos tarkoittaisin staattista visiota Neuvosto-Suomesta, niin tämä olisi täysin totta. Mutta tämä on prosessi. Etsitään ongelma, korjataan se. Etsitään seuraava ongelma, korjataan se. Jämähtyminen tapahtuu kun tämä prosessi pysähtyy.

Käytännön esimerkki olisi:

Puhdas juomavesi kaikille. Sitten kun se on saavutettu, alan työskentelemään perustulon eteen. Sitten jos joudun keskeyttämään sen työn, niin alan kirjoittamaan kirjaa nuorille.

Tai vielä käytännönläheisempi esimerkki:

Minulla on visio mennä vanhemmilleni ogeliin. Otan 65A bussin ja jään heidän pysäkillään pois. Sitten kävelen heidän talolleen ja alan tekemään muita juttuja.

"Visio hyvä ainoastaan siinä kohtaa, kun sen toteutumiseen vaikuttavat tosiasiat ovat tiedossa. Muuten se on hirttoköysi."

Toteuttamiseen vaikuttavat tosiasiat eivät voi olla ikinä täysin tiedossa. Kyse on siitä, että osaa edetä kun on epävarma. Näin erityisesti isoissa järjestelmissä. Ja jos alkaa tekemään jotain mikä on itselle tuntematonta, niin mainitsemasi asenne on hirttoköysi mikä estää kaiken toiminnan. Silloin pitää ensiksi tehdä tuo visio siitä mitä haluaa saada aikaiseksi. Sitten miettiä mitä on pakko saada selville tuota varten. Sitten ottaa selvää niistä.

"Ja kyllä, tämä katastrofi joksi maailma on muuttumassa on jonkun visio. Sellaisten ihmisten visiota, joilla on valtaa. Muiden visiot ovat tyhjänpäiväisiä jos eivät sovi siihen."

Ensinnäkään en usko, että kukaan visioi katastrofeja. Jotkut ihmiset tosin uskovat fanaattisesti, että heidän tavoitteisiinsa voi päästä vain katastrofien kautta. Mutta sitten ongelmana on juuri tuo mitä sanoin: ei osata suunnitella tulevaa [sekä usein myös jotkut dogmat].

Toiseksi poliitikot nykyään pääasiassa reagoivat kriiseihin, eivät toteuta mitään visiotaan paremmasta maailmasta.

Kolmanneksi, me elämme länsimaissa. Jos ilmaisemme vääriä ajatuksia, ei ajatuspoliisi tule ovellemme. Meidän visiomme eivät ole tyhjänpäiväisiä, ellemme uskottele itsellemme että ne ovat.

Neljänneksi, väittäisin että paljon ongelmistamme on peräisin pelostamme menettää sen mitä meillä on. Tämä koskee turvallisuutta, valtaa sekä omaisuutta. Tässä ei ole mitään muuta visiota kuin pitää kiinni ja laajentaa sitä mitä jo on. Uusi jää niiden asioiden taakse joita ihmisellä jo on. Kirjoitin tuota omaisuudesta aiemmin:
http://lauriblomberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1686...

"Esim. automatisaation tulevaisuudessa minä en ymmärrä lainkaan, miten talous toimii siinä. Se, että työntekijä tekee töitä tehtaassa saaden korvausta työstään jolla voi ostaa hyödykkeitä joita tehdas toimii on rikki maailmassa, jossa koneet tekevät työt ilman minkäänlaista korvausta. Ainut, mitä voin tehdä, on arvailla."

Koneet tuottavat arvoa ja kansalaisille jaetaan perustuloa jolla voi ostaa sen arvon.

"Tulevaisuusvisio nojaa ja kaatuu ihmiskuvaansa, mutta myös kokonaiskuvan puutteeseen. Teit minkälaisen tahansa, eristät sen aina johonkin kuplaan, josta jätät pois asioita - sitä enemmän mitä kyvyttömämpi olet."

Tämä on täysin totta mistä tahansa suljetusta yhteiskunnasta. Mutta avoimessa yhteiskunnassa, missä kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin, se ei päde. Ja tätä juuri kuvasin. Kun tämän vision luominen on prosessi joka ottaa sisään paljon informaatiota, korjaa se itse itseään koko ajan.

"Tulevaisuuskestävin ihminen on se, joka kykenee toimimaan kaikissa niissä nyrjähtäneissä ja toteutuneissa visioissa, joita siitä on. Eli etsiä ne asiat, joita siellä takuuvarmasti on ja keskittyä toimimaan niiden kanssa nyt."

Ja toimiminen tarkoittaa että osaa luoda vision ja toteuttaa sen käytännössä.

Sinä tunnut sekoittavan sen mikä on visiota jonkun ihmisen mielessä ja sen mikä on ympäristöämme. Kun visio on toteutettu, se ei ole visio enää.

"Mitä sinä osaat?"

Mä osaan jauhaa paskaa niin, että se kuulostaa vakuuttavalta :)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Me olemme tässä jo vuosikymmeniä korjailleet ulkopuolella olevia ongelmia, jotka ovat lähinnä korviemme välissä. Emme korjaa asioita vastaamaan tarpeitamme, vaan halujamme. Korjaamme asioita, jotka eivät ole rikki. Paremman maailman tavoittelussa primitiiviset halumme mellastavat vapaana ja uhraamme niille kaiken.

Koskaan emme ole eläneet näin resurssisyöpössä maailmassa. Aina kun tehostamme, kulutus vaan kasvaa.

Sen lisäksi minulle nousee kuva siitä, että näet ongelmat irrallisina, vaikka ne eivät ole; "99 pikku bugia koodissa, korjaat yhden, pätsäät sisään, 123 pikku bugia koodissa". Edellämainittu sisäpiirivitsi on todellisuutta tilanteessa, jossa systeemi on paisunut kuin pullataikina. Sitä ei aidosti voi enää paikkailla tuossa pisteessä, vaan helpommalla pääsee kun nakkaa vanhan menemään ja rakentaa uuden.

Nykyään toki koitetaan tehdä modulaarisia systeemejä. Huonot osat voi napsia pois päältä ja korvata ilman "säteilyä". Fyysiseen todellisuuteen modulaarisuus taitaa sopia huonosti. Kaikella, mitä muutat siinä on vaikutusta, eikä sinulla ole mitään tapaa mitata onko se hyvää vai huonoa. Hyvästä tulee pahaa, pahasta tulee hyvää. Joudut vain uskomaan tai käyttämään jotain psykologista väistömekanismia.

"Toteuttamiseen vaikuttavat tosiasiat eivät voi olla ikinä täysin tiedossa. Kyse on siitä, että osaa edetä kun on epävarma. Näin erityisesti isoissa järjestelmissä. Ja jos alkaa tekemään jotain mikä on itselle tuntematonta, niin mainitsemasi asenne on hirttoköysi mikä estää kaiken toiminnan. Silloin pitää ensiksi tehdä tuo visio siitä mitä haluaa saada aikaiseksi. Sitten miettiä mitä on pakko saada selville tuota varten. Sitten ottaa selvää niistä."

Se visio on hirttoköysi siksi, että sen sijaan, että tietäisit tosiasiat, tarvitset uskoa. Sinun on uskottava siihen ja ajettava se läpi. Pahimmillaan hirttäydyt siihen. Olet uhrannut sille aikaasi ja resurssejasi. Ehkä muidenkin aikaa ja resursseja. Et pysty myöntämään itsellesi tai muille, että tosiasiat sotivat sitä vastaan. Sen jälkeen alat valehdella.

Mainitsemani asenne ei estä toimintaa. Pelko on elinehto. Se on se, mikä pelastaa. On osattavat toimia sen kanssa ja siitä huolimatta. Jos sitä väistelee, se määrää toimintaasi samalla tavalla kuin jos annat sille periksi.

"Ensinnäkään en usko, että kukaan visioi katastrofeja. Jotkut ihmiset tosin uskovat fanaattisesti, että heidän tavoitteisiinsa voi päästä vain katastrofien kautta. Mutta sitten ongelmana on juuri tuo mitä sanoin: ei osata suunnitella tulevaa [sekä usein myös jotkut dogmat]."

Katastrofit eivät ole päämäärä, ne ovat sivutuote. Kun sivutuotteet voi ulkoistaa tarpeeksi kaus itsestä, se on psykologisesti helpompaa. Se on yhä helpompaa nykyaikana. Etäisyys kasvaa.

"Toiseksi poliitikot nykyään pääasiassa reagoivat kriiseihin, eivät toteuta mitään visiotaan paremmasta maailmasta."

Oletat, että valta on poliitikoilla? Ehkä he toteuttavat visioita. He vaikuttavat halutomilta ratkaista kriisejä pitkittämisen sijaan. Kriiseillä on aina hyötyjänsä.

"Kolmanneksi, me elämme länsimaissa. Jos ilmaisemme vääriä ajatuksia, ei ajatuspoliisi tule ovellemme. Meidän visiomme eivät ole tyhjänpäiväisiä, ellemme uskottele itsellemme että ne ovat"

Ei ajatuksista, mutta kun alat toteuttaa visiota, poliisit ovat kyllä ovellasi heti, kun se on ristiriidassa olemassaolevien rakenteiden kanssa. Voit toteuttaa visoitasi tarkkaan rajatussa tilassa. Yleensä se tarkoittaa sitä, että voit toteuttaa jotakin, millä ei ole mitään aitoa merkitystä minkään kannalta. Toki porsaanreikiä takuuvarmasti on.

"Koneet tuottavat arvoa ja kansalaisille jaetaan perustuloa jolla voi ostaa sen arvon."

Mille kansalaisille? Oletat että ne koneet ovat Suomessa? Euroopassa? Miksi ne olisivat kummassakaan? Ne ovat siellä, missä sähkö on halvinta, huolto pelaa ja toimittaminen on halpaa ja tehokasta. Toisaalta toimittaminen on todennäköisemmin sitä, että tavarat "toimitetaan" digitaalisesti ja toteutetaan paikan päällä.

Mutta ok, oletetaan, että se menee noin kun sanot. Katsotaan tuottajan perspektiivistä. Minulla on koneita, jotka tuottavat hyödykkeitä jossain tuhansien kilometrien päässä. Kameroiden kautta valvon tehdastani. Minä maksan "kyläläisille" siitä, että saan pitää tehdastani heidän "kylällään" ja he ostavat antamallani rahalla systeemin tuotoksia. Miksi? Minähän voin vain ostaa sen maan ja se on minun. Minun ei tarvitse maksaa heille penniäkään. Ja jos he alkavat hillumaan, laitan vain robotteja vahtimaan tehdastani. Ammukset on halpoja ja uhka riittävä. Narsistinen performanssi ei tehoa robotteihin, joten siitäkään ei ole pelkoa. Mutta kenelle minä sitten tuotan näitä hyödykkeitä? Kuka niistä maksaa? Rikkaat? Mihin rahan arvo sidotaan? Miksi tarvitsismme rahaa lainkaan? Emmekö voi vaan omistaa kaiken ja hyödyntää sitä, kun meidän ei tarvitse enää kysyä keneltäkään mitään tai neuvotella mistään. Kaikki on vain ohjelmointia. Tee tuota, kaiva sitä, jos se ajattelee pahoja minun tehtaasta ja se on optisesti luettavissa sen naamalta, ruumiinlämmöstä tms. ammu sitä polveen. Jos joku ei tykkää siitä, ammu niitäkin polveen.

Huomaatko miten erilainen esittämäni näkemys on siihen, mitä itse varmaankin näet. Ero on mielestäni siinä, että minä en oleta, että käsitys vaikkapa ihmisarvosta tai "länsimaisuudesta" olisi staattinen, vaan täysin riippuvainen vallitsevasta todellisuudesta nyt ja tulevaisuudessa. Teollisesta vallankumouksesta seurasi kokonaisten kulttuurien tuho, irrallisuutta, vilua, nälkää ja kaksi maailmansotaa. Ja kaikelle siitä on löydetty johdonmukainen syntipukki, muttei kuitenkaan koskaan syylliseksi löydy se, mikä on väistämätöntä. Tehtaita rakennetaan, niissä tuotetaan ja jos sinun elämäsi ei liiku sen mukana, sinulle käy huonosti, hyväksy se. Oma vikasi.

Miksi meneillään olevasta seuraisi mitään sen kummempaa? Suuresta osasta ihmisiä tulee tarpeettomia. Ei se ole kenenkään vika tai tahto. Se on väistämätöntä kehitystä. Ensiksi kriisiydytään sen kanssa ja rakennellaan keinotekoisia systeemejä tekohengittämään väistämätöntä, sitten vaan hyväksytään se ja koitetaaan hoitaa se mahdollisimman pienellä vaivalla.

"Tämä on täysin totta mistä tahansa suljetusta yhteiskunnasta. Mutta avoimessa yhteiskunnassa, missä kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin, se ei päde. Ja tätä juuri kuvasin. Kun tämän vision luominen on prosessi joka ottaa sisään paljon informaatiota, korjaa se itse itseään koko ajan."

Missä sellainen yhteiskunta on? Valtaa ei lokalisoida, vaan se globalisoidaan. Suunta on keskittämistä kohti. Ollaan menossa kohti yhteiskuntaa jossa kansalaisilla on vähemmän valtaa. Meillä on jo nyt käytännössö vähemmän valtaa elämäämme kuin edellisillä sukupolvilla. Miten niin? Siten niin, että se, minkä ajattelemme vallaksemme, ei ole meidän. Me olemme ulkoistaneet kaiken; Sähköt poikki, vesi poikki, ei öljyä, kauppasaarto ja se siitä. Pari sataa vuotta sitten eläneet ihmiset eivät edes huomaisi mitään eroa eiliseen. Heidän elämänsä ja kuolemansa on heidän omissa käsissään. Heidän vallassaan.

Jos haluaisin visioida paremman maailman, visioisin paikan, jossa valta olisi lokaalia, kuuluisi absoluuttisesti paikallisille. Se vaatisi pilkkomista, purkamista ja hajottamista, mutta sen seurauksena ei olisi enää maailmansotia, globaaleja kriisejä tai muutakaan. Kriisit olisivat lokaaleja. Riskit olisivat lokaaleja. Voitot olisivat lokaaleja.

Mutta koska tiedän, että se vaatisi aivan toisenlaisen ihmisen. Että moinen systeemi on kuollut, koska ei ole mitään pysyvää tilaa. On vain kehitys, ikuinen kasvu ja Freud.

"Sinä tunnut sekoittavan sen mikä on visiota jonkun ihmisen mielessä ja sen mikä on ympäristöämme. Kun visio on toteutettu, se ei ole visio enää."

Yritin sanoa, että toiset visiot jäävät toteutumatta (nyrjähtäneet) ja toiset eivät (toteutuneet) ja että ennen sitä, on keskityttävä siihen, mikä on olemassa lopputuloksesta huolimatta. Ellet sitten ole, se jolla on kaikki pelimerkit käsissä. Sitten voit pistää muut elämään omassasi.

ISIS-järjestöllä on visio tulevaisuudesta. Resursseja, tahtoa ja valtaa. Jos sinun visiosi laitetaan heidän visionsa rinnalle, kummalla luulet olevan paremmat mahdollisuudet? Miksi?

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg Vastaus kommenttiin #8

Kirjoitat paljon viisauksia, ja olen aivan samaa mieltä. Annan joitain mietteitäni niihin kohtiin mitkä koin keskeisiksi tekstissäsi:
“Me olemme tässä jo vuosikymmeniä korjailleet ulkopuolella olevia ongelmia, jotka ovat lähinnä korviemme välissä.”
Ongelmat ovat korviemme välissä, kyllä. Voimme millä tahansa sekunnilla valita rakkauden tai pelon väliltä, ja se merkitsee paljon. Mutta eikö nykyinen ihmisrodun tajunnantila ole täysin luonnollinen reaktio tähän ulkoiseen maailmaan missä elämme? Ja jos poistamme tästä ulkoisesta maailmasta niukkuuden ja annamme kaikille tarpeeksi perustarpeiden tyydyttämiseksi, niin voiko tämä pelko ja agressiivisuus säilyä samana? Nykyjärjestelmä estää tehokkaasti yksilön vaikutusmahdollisuudet isompaan järjestelmään. Jos demokraattiset yhteisöt olisivat itsenäisiä tekemään omat päätöksensä ja yhteydessä toisiinsa federalistisella desentralisoidulla universaalilla keskustelufoorumilla, pystyisikö nykyinen apatia ja alistuminen säilyä?
Mielen ja ympäristön välillä on vuorovaikutusta. Molemmat vaikuttavat toisiinsa. Vaikka korvien väli on hyvä paikka aloittaa meillä jokaisella, niin myös ympäristössä on tapahduttava jotain.

“Koskaan emme ole eläneet näin resurssisyöpössä maailmassa. Aina kun tehostamme, kulutus vaan kasvaa.”

Tästä en ole samaa mieltä. Tehokkuus itsessään tarkoittaa että tekee enemmän vähemmällä. Joten määritelmän mukaan sen pitäisi mennä toisin. Käytännössä olet kuitenkin oikeassa, että olemme käyttäneet luonnonresursseja hyvin tuhlailevasti.

Emhemeralisaatio tarkoittaa teknologian tehostumista ajan myötä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Ephemeralization
Se perustuu käsitykseen siitä, että resurssi ei ole mitään fyysistä vaan sen fyysisen materian hyödyntämistä. Ja tämä kyky hyödyntää tuota materiaa kehittyy jatkuvasti. Näin ollen meidän resurssimme lisääntyvät oppiessamme uutta. Esimerkiksi Rooman aikaan kesti kauan lähettää kirje Lontoosta Ateenaan. Se vei myös paljon resursseja, kun piti myös ruokkia hevosta yms. Nykyään saman voi hoitaa tekstiviestillä.
En usko että resurssisyöppöys itsessään on ongelma. Ongelmana voi olla että käytämme niitä tyhmästi tai ne on ohjattu tarkoituksiin taloudellisten tarpeiden eikä ihmisten tarpeiden mukaan.

“Sen lisäksi minulle nousee kuva siitä, että näet ongelmat irrallisina, vaikka ne eivät ole; "99 pikku bugia koodissa, korjaat yhden, pätsäät sisään, 123 pikku bugia koodissa". Edellämainittu sisäpiirivitsi on todellisuutta tilanteessa, jossa systeemi on paisunut kuin pullataikina. Sitä ei aidosti voi enää paikkailla tuossa pisteessä, vaan helpommalla pääsee kun nakkaa vanhan menemään ja rakentaa uuden.”

Yksi esimerkki tästä on, että antaa henkilölle yksittäisiä erilaisia palikoita hetken välein ja käskee häntä pistämään ne mahdollisimman tiiviiseen rakennelmaan. Jossain kohtaa tulee piste, jossa olisi järkevämpää hajottaa entinen rakennelma ja aloittaa alusta.
Mutta tämä esimerkki ei täysin sovi nykytilanteeseemme. Jos nykyjärjestelmä vain romahtaisi, olisi se inhimillinen katastrofi mikä luultavasti saisi voimakkaan poliisivaltion aikaiseksi. Mutta jos meillä olisi organisaatioita mitkä voivat korvata tämän järjestelmän, ei se luhistuisi vain epäjärjestykseksi. Ja nämä organisaatiot jo olemassaolollaan haastaisivat valtion oikeuden jaella käskyjä. Näin tapahtui esim. Espanjassa 1936, Ukrainassa 1918 ja Pariisissa 1870 kun anarkistit ottivat vallan.

Ja vielä tuosta ongelmien irrallisuudesta kaksi pointtia.

Ensinnäkin jokainen muutos mitä kukaan haluaa suorittaa, tulee olemaan yksi (tai useampi) yksittäinen ratkaisu yhteen käytännön ongelmaan. Esim. Perustulo. Se on selkeä milloin se on ja milloin sitä ei ole. Se muuttuu ja sitten se on institutionalisoitunut. Ja tavoitteena se on erillinen muista tavoitteista siten, että voimme saavuttaa sen ja olla saavuttamatta jotain toista muutosta.

Ja toiseksi, käyttäen vielä perustuloa esimerkkinä, sen puolesta toimiminen voi auttaa muissa uudistuksissa mitä koemme arvokkaiksi. Ja kun se tulee voimaan, niin se tukee muita tavoitteita. Sillä tavalla se on osa kokonaisuutta. Ja jotta mikään isompi muutos olisi tehokas, on näiden kaikkien pienten osatekijöiden oltava mahdollisimman harmonisia keskenään. Uskoisin myös että ainakin useimmissa tapauksissa, jos meillä vain on tarpeeksi mielikuvitusta, saisimme karsittua järjestelmän huonot puolet pois.

“Se visio on hirttoköysi siksi, että sen sijaan, että tietäisit tosiasiat, tarvitset uskoa. Sinun on uskottava siihen ja ajettava se läpi. Pahimmillaan hirttäydyt siihen. Olet uhrannut sille aikaasi ja resurssejasi. Ehkä muidenkin aikaa ja resursseja. Et pysty myöntämään itsellesi tai muille, että tosiasiat sotivat sitä vastaan. Sen jälkeen alat valehdella.”

Olemme näistä hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Pistän vain muutaman ajatukseni:

Mutta näitä tosiasioita ei ole olemassa. On vain havaintoja ja päätelmiä. Ja ne yhdistävä linja on aina usko.

Kun minä astun askeleen kadulla, uskon vakaasti että asfaltti kestää painoni laskiessani jalan. Se muuttuu tosiasiaksi vasta sitten, kun jalkani laskee alas. Astun siksi, että uskon että asfaltti kestää. Jos minulla ei olisi tätä uskoa, en uskaltaisi liikkua mihinkään.

Mutta viittaat hyvin tärkeään asiaan: Tavoitetta on päivitettävä jatkuvasti sisääntulevan informaation mukaan. Ja tätä informaatiota on aktiivisesti pyrittävä keräämään. Ilman tätä tavoitteesta tulee hirttoköysi. Ja on myös osattava luopua tavoitteistaan, jos tilanne sitä vaatii.

“Pelko on elinehto. Se on se, mikä pelastaa.”
“On osattavat toimia sen kanssa ja siitä huolimatta. Jos sitä väistelee, se määrää toimintaasi samalla tavalla kuin jos annat sille periksi.”
Toisesta lainauksesta olen samaa mieltä, on tärkeää oppia toimimaan kun pelkää.
Mutta mikä saa sinut sanomaan että pelko itsessään on elinehto? Ja tarkoitatko että sen voittaminen pelastaa?

“Oletat, että valta on poliitikoilla? Ehkä he toteuttavat visioita. He vaikuttavat halutomilta ratkaista kriisejä pitkittämisen sijaan. Kriiseillä on aina hyötyjänsä.”

Missä valta sijaitsee on monimutkaisempi kysymys. Osittain poliitikoilla on päätäntävalta yhteisistä asioista. Toisaalta he eivät pääse virkaansa jos he eivät saa rahaa kampanjaansa. Joten näillä rahanlähteillä on hyvin paljon valtaa ja veto-oikeutta poliitikkoihin. Sitten myös kansalla on valtaa. Mikään järjestelmä ei kestäisi sitä että kansasta edes osa ei tukisi sitä. Ja jos valtaosa vastustaisi voimakkaasti järjestelmää, se vaihtuisi.

“Ei ajatuksista, mutta kun alat toteuttaa visiota, poliisit ovat kyllä ovellasi heti, kun se on ristiriidassa olemassaolevien rakenteiden kanssa. Voit toteuttaa visoitasi tarkkaan rajatussa tilassa. Yleensä se tarkoittaa sitä, että voit toteuttaa jotakin, millä ei ole mitään aitoa merkitystä minkään kannalta. Toki porsaanreikiä takuuvarmasti on.”

Tämä riippuu täysin visiostasi. Käsitykseni mukaan poliisien ja valtaeliitin päätarkoitus on säilyttää status quo. Mikä sitten horjuttaa sitä? Jos joku räjäyttää pommeja keskustassa, se varmasti häiritsisi monia. Ja sen aiheellisesti poliisit estäisivät. Jos joku taas alkaisi kampanjoimaan tehokkaasti jostain tärkeäksi kokemastaan aiheesta, kuka häntä tulisi pidättämään? Poliisit, mutta jos hän ei ole rikkonut lakia, he päästäisivät hänet pian pois. Ja hän olisi vapaa taas jakamaan informaatiota.

Mutta sitten, mikä todella horjuttaa valtatasapainoa?
https://www.youtube.com/watch?v=svRJ7lDpSB0

“Mille kansalaisille? Oletat että ne koneet ovat Suomessa? Euroopassa? Miksi ne olisivat kummassakaan? Ne ovat siellä, missä sähkö on halvinta, huolto pelaa ja toimittaminen on halpaa ja tehokasta. Toisaalta toimittaminen on todennäköisemmin sitä, että tavarat "toimitetaan" digitaalisesti ja toteutetaan paikan päällä.”

Voimme ottaa esimerkiksi Suomen. Tänne voidaan rakentaa joitain automatisoituja tehtaita jotka ovat yhteisön yhteisesti omistamia. Olkoon se yhteisö vaikka koko Suomi. Sitten loisimme nappia painamalla rahaa sen verran mitä tuon tehtaan tuotteiden ostaminen vaatisi, ja jakaisimme sen tasaisesti kaikkien ihmisten pankkitileille. Tehdas on rakennettu velalla, joten sinne menevät rahat poistuvat kierrosta. Näin estetään inflaatio. Tämä on aika puujalkaversio, mutta voin maalata tästä paljon tarkemman kuvan myöhemmässä tekstissäni.

Ei ole tarvetta ulkoistaa tuotantoa muihin maihin hintojen takia, koska tehtaan omistajat (ihmiset) eivät halua siirtää tehdasta. Jos he siirtäisivät sen, he menettäisivät sen.

“Huomaatko miten erilainen esittämäni näkemys on siihen, mitä itse varmaankin näet.”

Mutta esittämäsi näkemys perustui hyvin lyhyeen kuvaukseen tuosta järjestelmästä, jossa oletit että joku yksityishenkilö omistaisi tehtaan. Eli olisi kapitalismia hieman toisella tavalla. Ja senkaltainen järjestelmä ei missään nimessä ole yhteensopiva minkään kanssa mitä kehtaisin kutsua vapaudeksi. Toi linkkaamani aiempi blogiteksti omaisuudesta, oikeistosta ja vasemmistosta käsitteli sitä, miten omistusoikeus on nykyään niin väärinymmärretty. Ja tästä seuraavat valtakeskittymiset repivät yhteiskuntaamme hajalle.

“Miksi meneillään olevasta seuraisi mitään sen kummempaa?”

Tämä on keskeinen kysymys. Vastaus on, koska tehtaat eivät olisi yhden ihmisen tai pienen joukon omistamia, vaan niiden jotka ovat siellä töissä.

“Suuresta osasta ihmisiä tulee tarpeettomia. Ei se ole kenenkään vika tai tahto. Se on väistämätöntä kehitystä. Ensiksi kriisiydytään sen kanssa ja rakennellaan keinotekoisia systeemejä tekohengittämään väistämätöntä, sitten vaan hyväksytään se ja koitetaaan hoitaa se mahdollisimman pienellä vaivalla.”

Informaatiotaloudessa massatyöllisyys ei ole ainoastaan väistämätöntä, vaan myös toivottavaa. Ongelmana on, jos instituutiomme eivät ole sopeutuneet informaatiotalouteen ja työttömillä ei ole tarpeeksi toimeentuloa. Ja jos heidän ei tarvitse osallistua tuotantoon, onko se iso ongelma? He voivat tehdä mitä heitä huvittaa. Ja jos he haluavat osallistua johonkin mielekkääseen toimintaan, heillä on täydet mahdollisuudet kouluttautua.

“Missä sellainen yhteiskunta on?”

Avoin yhteiskunta on järjestelmä jonka instituutiot mahdollistavat sen jäsenten muokkaavan niitä instituutioita. Kun taas suljetussa yhteiskunnassa jäsenet eivät voi vaikuttaa siihen miten päätökset tehdään. Esim. Toimiva demokratia on avoin järjestelmä, kun taas Stalinistinen diktatuuri on suljettu järjestelmä.

“Valtaa ei lokalisoida, vaan se globalisoidaan. Suunta on keskittämistä kohti.”

Tästä olen osittain samaa mieltä. Mutta mietitään tätä hetki: Minun mielestäni huonoin järjestelmä olisi se, missä on monia kilpailevia valtakeskittymiä mitkä ovat kuitenkin tarpeeksi suuria ollakseen epädemokraattisia. Tämä meillä on nykyään.

Joudumme tekemään ihmiskuntana joitain yhteisiä päätöksiä. Kuten esim. Ilmastonmuutoksen ja resurssienhallinnan suhteen. Resurssit ovat jakautuneet sattumanvaraisesti ympäri planeettaa, mutta kaikkia niitä tarvitaan kaikkialla. Tästä syystä minusta on luonnollista ja tarpeellista kehittää kansainvälisiä organisaatioita mitkä kykenevät tekemään päätöksiä.

Mutta toisaalta, näiden järjestöjen tulee olla demokraattisia rakenteeltaan. Ja kaikki päätökset mitä ei tarvitse tehdä globaalisti tehtäisiin demokraattisissa yhteisöissä.

“Ollaan menossa kohti yhteiskuntaa jossa kansalaisilla on vähemmän valtaa. Meillä on jo nyt käytännössö vähemmän valtaa elämäämme kuin edellisillä sukupolvilla. Miten niin? Siten niin, että se, minkä ajattelemme vallaksemme, ei ole meidän. Me olemme ulkoistaneet kaiken; Sähköt poikki, vesi poikki, ei öljyä, kauppasaarto ja se siitä. Pari sataa vuotta sitten eläneet ihmiset eivät edes huomaisi mitään eroa eiliseen. Heidän elämänsä ja kuolemansa on heidän omissa käsissään. Heidän vallassaan.”

Kyllä, olemme riippuvaisempia toisistamme. Tämä on väistämätöntä kun taloutemme monipuolistuu. Ja tästä seuraa, että olemme haavoittuvaisempia kriiseille kun muualla on ongelmia tai kauppa lakkaa. Käsittääkseni tämä on vain asia jonka kanssa joudumme elämään. Minä ainakaan en tiedä mitään mikä tämän voisi poistaa. Ja ehkä se on osa isompaa prosessia, mikä opettaa ihmisille että olemme oikeasti yksi rotu, yhdellä planeetalla.

“Jos haluaisin visioida paremman maailman, visioisin paikan, jossa valta olisi lokaalia, kuuluisi absoluuttisesti paikallisille. Se vaatisi pilkkomista, purkamista ja hajottamista, mutta sen seurauksena ei olisi enää maailmansotia, globaaleja kriisejä tai muutakaan. Kriisit olisivat lokaaleja. Riskit olisivat lokaaleja. Voitot olisivat lokaaleja.
Mutta koska tiedän, että se vaatisi aivan toisenlaisen ihmisen. Että moinen systeemi on kuollut, koska ei ole mitään pysyvää tilaa. On vain kehitys, ikuinen kasvu ja Freud.”

En usko että lokaalimpi päätöksenteko vaatisi toisenlaista ihmistä. Ainakaan jos siihen yhdistettäisiin myös globaalit ulottuvuudet. Lukuisat ihmiset ovat kamppailleet demokratian puolesta Euroopassa sekä ympäri maailmaa viimeisten yli 200 vuoden ajan. Ja monet ovat kamppailleet sen puolesta, että he voisivat kontrolloida omaa työtään, eikä heille saneltaisi mitä heidän pitää tehdä. Se mitä kutsutaan ihmisluonnoksi on hyvin mukautuvainen. Ja sen syvimmät impulssit ovat kohti vapautta ja kykyä toimia.

“Yritin sanoa, että toiset visiot jäävät toteutumatta (nyrjähtäneet) ja toiset eivät (toteutuneet) ja että ennen sitä, on keskityttävä siihen, mikä on olemassa lopputuloksesta huolimatta.”

Ja se oma keskittyminen voi hyvinkin vaikuttaa siihen lopputulokseen.

“ISIS-järjestöllä on visio tulevaisuudesta. Resursseja, tahtoa ja valtaa. Jos sinun visiosi laitetaan heidän visionsa rinnalle, kummalla luulet olevan paremmat mahdollisuudet? Miksi?”

Sanon nöyrästi että voitan 3-1, mutta se onko tuo 1 vahvempi kuin kolmoseni jää nähtäväksi.

Minun visioni
1. Toivoisin ainakin että se yhteinen visio mitä olisin omalta osaltani luomassa inspiroi ihmisiä antamaan enemmän ja löytämään itsestään enemmän. Ideat olen saanut eri lähteistä, joten se ei ole minun visioni, vaan monien ihmisten yhteinen projekti.
2. Pitkällä aikavälillä ihmisten vaikutusmahdollisuudet yhteisönsä instituutioihin ovat kasvaneet. Viimeisten 50 vuoden aikana erityisen paljon. Esim. Vietnamin sodan alkaessa poliisin piti suojella sodanvastaisia protestoijia, koska muuten patriootit olisivat hakanneet heidät. Ja tämä oli Bostonissa. Ja yksilöt haluavat päätösvaltaa omaan elämäänsä ja vapauden niukkuudesta. Ja viimeisten parinsadan vuoden aikana olemme kulkeneet paljon kohti maalaamaani visiota.
3. Visio jonka minä jaan, on yhteensopiva informaation exponentiaalisen kasvun kanssa, koska päätöksenteko on demokraattista ja desentralisoitu niissä kohdin kun sen voi.
Tämä olettaa sen että ihmisille tiedossa olevan informaation määrä kasvaa, mitä se on tehnyt koko ihmishistorian ajan.

ISISin ja muiden sen kaltaisten järjestöjen etuna taas on, että he voivat aina pistää aseen toisen ohimolle ja sanoa että tee näin tai ammumme. Kaikki pelot, sodat, jännitteet ja niukkuudet maailmassa ovat heidänkaltaisten puolellaan. Ja ne ovat hyvin voimakkaita voimia, vaikka ne ovatkin täysin vanhentuneita ja voitaisiin helposti tehdä tarpeettomiksi.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Listasta puuttuu unelmoijat, jotka eivät muuta teekään kuin unelmoivat. Ehkä peilikuva 3. ryhmälle. Piisaa rohkeita visoita vaikka lampaiden syödä, osittain perustuen hyvinkin älykkäisiin nykytilaa kritisoiviin oivalluksiin, mutta mitään toimivaa uutta ei olla saamassa aikaan. Maalataan kyllä futuristisia juttuja mitä pitäisi tehdä, varsinkin kaikkien muiden. Haikaillaan ja hehkutetaan "ihmiskunnan teknologisia mahdollisuuksia", "transitiota nykyjärjestelmästä", jne. fraaseja. Kun annat esimerkkejä niin luetaan näihin vaikka utooppiset sosialistit.

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg

Kommenttisi käsittelee erittäin hyvää ja tärkeää aihetta.

"Listasta puuttuu unelmoijat, jotka eivät muuta teekään kuin unelmoivat. Ehkä peilikuva 3. ryhmälle."

En tullut ajatelleeksi heitä, hyvä lisäys :)

"Maalataan kyllä futuristisia juttuja mitä pitäisi tehdä, varsinkin kaikkien muiden. Haikaillaan ja hehkutetaan "ihmiskunnan teknologisia mahdollisuuksia", "transitiota nykyjärjestelmästä", jne. fraaseja."

Hyviä pointteja! Ehkä tässä sitten pitäisi vähän jo lähteä avaamaan sitä mistä siinä visiotekstissä olisi.

Yhteiskunta koostuu yksilöistä. Ja vaikka kuinka tykkäämme syyttää valtiota ja suuryhtiöitä kaikesta, niin yleinen kehitystaso yhteiskuntamme jäsenillä on on juurikin samalla tasolla. Tällä tarkoitan että useimmat ihmiset eivät ole kehittyneet paljoa automaattista reaktiivista ajattelua pidemmälle [juuri tätä teksti haastaa].

Voimme helposti nähdä kuinka idioottimainen nykyjärjestelmämme on, mutta se ei selviäisi voimakasta ristiriitaa sen tasossa suhteessa niiden ihmisten tasoon jotka sen muodostavat.

Pidän erittäin arvokkaana työnä sitä että levittää informaatiota muista mahdollisista järjestelmistä, kuten Gesellin negatiivisen koron raha tai land value tax. Mutta ensisijainen työ mikä meillä jokaisella on edessämme on oppia ajattelemaan luovasti ja kehittää omat inhimilliset kykymme mahdollisimman pitkälle.

Meidän työnämme on ensiksi luoda uusi ihminen. Uusi yhteiskunta tulee sen seurauksena.

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari

"... me peruutamme tulevaisuuteen."

Eli toisin sanoen emme ennakoi vaan uskomme jälkiviisauden olevan ratkaisu? Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan.

Käyttäjän LauriBlomberg kuva
Lauri Blomberg

Sen voi noinkin ilmaista. Maailma muuttuu mutta me ajattelemme loogisesti. Ja tämä logiikka perustuu oletuksiin jotka eivät muutu. Joten mitä kaaottisempi tilanne, sitä vähemmän perinteinen ajattelumme toimii.

Esimerkki josta tykkään: Pystymme lähettämään raketin kuuhun ja laskemaan sekuntilleen milloin se laskeutuu. Mutta meillä on ongelmia tulla toimeen naapuriemme kanssa.

Käyttäjän TonyKunnari kuva
Tony Kunnari

...jotka eivät välttämättä halua kokea samaa haastetta vaan kylvää ja kyntää maata, joka pitäisi olla ihan itsestään selvä asia, että tämä on heidän valitsemansa haaste taas. Haasteita jokaisella ja jokaiselle. Pitäisi oppia ymmärtämään, etteivät kaikki halua tehdä samoja asioita ja varsinkaan samassa järjestyksessä. Toisaalta jokainen meistä on osallisena ja avustava kaikkia kaikissa haasteissa jossain muodossa, tavalla ja henkilökohtaisen energia-altaan mukaan, jota ohjaa omaan tahtiinsa... Voisi olla näin ainakin.

Olen tullut siihen tulokseen, että logiikka on paikoin liian laaja kehittyvä käsite, kuten moraalikin, tai 'puutteellinen' joten pyrin jättämään niihin viittaamisen pois ellei se ole ainoa tapa viedä keskustelua eteenpäin. Turha viite siis, jos voimme vain sanoa sanottavamme ja 'deal with it'. Sitten siirrytään seuraavaan.

Toimituksen poiminnat