Nyt mua hävettää olla suomalainen
Minä en ole ikinä äänestänyt mitään nykyisistä kolmesta hallituspuolueesta. Ne kaikki ovat hyvin kaukana minun ideologiastani (olen libertaari). Mutta kun Sipilä nimitti uuden hallituksensa, niin oletin että he toteuttaisivat joitain leikkauksia mutta muuten toteuttaisivat edes kohtuullista politiikkaa. Tämä ei ole kovin suuri haaste, koska jos nyt jotkut tyhmyydet jätetään laskuista, niin Suomen ulkopolitiikka on usein ollut kohtuullisen järkevää. Kävikin ilmi, että kolmen ässän hallitus on jättänyt rationaalisuuden ideologian alle päätöksenteossa. Ja voin selittää tästä tarkemmin.
Kukaan ei kiistä etteikö kuristuspolitiikka mitä Kreikkaa kohtaan toteutettiin olisi merkittävästi haitannut Kreikan taloutta ja näin pahentanut ongelmaa. Jopa Juncker puheessaan viittasi niiden olleen tyhmiä.
Kun puhuttiin ensimmäisestä ja toisesta tukipaketista Kreikalle, niin muistaako kukaan mitä hallitus vakuutteli? Että tulemme tekemään voittoa näillä paketeilla. En tiedä onko solidaarisuus menettänyt sanana jo merkitystään, mutta mikä järki on kiskoa rahaa irti vararikon partaalla olevasta maasta? Ja tietenkin hallituksemme oli voimakkaasti vaatimassa vyönkiristyksiä. Kreikka toteutti monia vaadittuja ohjelmia, ja osittain senkin takia nyt puhumme kolmannesta “tukipaketista.”
Ja mikä on suomen hallituksen asenne tähän ehdotukseen? Kreikka on toteuttanut vaatimiamme uudeistuksia ja maksanut meille voittojamme, joten potkitaan heidät ulos eurosta!
Entä sitten ETYJ-kokous, jossa olisi voitu vähentää jännitteitä lännen ja Venäjän välillä.
Mutta ensin, mistä nämä kasvaneet jännitteet ovat seurausta?
Tarkastellaan nykytapahtumia erään historiallisen esimerkin valossa. 1962 NL sijoitti ydinohjuksia Kuubaan salassa USA:lta. Tietenkin USA sai selville, ja oli hyvin lähellä etteivät he hyökänneet Kuubaan poistaakseen NL:n aseita sieltä.
Oli mielipiteesi NL:n päätöksestä sijoittaa ohjuksia Kuubaan mikä tahansa (henkilökohtainen mielipiteeni on, että se oli rikollisen mielenvikainen päätös), tai sitten USA:n vastareaktioon, niin tiedämme silti yhden asian varmasti. Ydinasevalta reagoi voimakkaasti, todennäköisesti ainakin uhaten väkivallalla, siihen että kilpaileva suurvalta tunkeutuu sen ympäristöön.
NATO:n laajentuminen on merkittävä turvallisuuskysymys Venäjälle. Ihan jo siitä syystä, että NATO on Venäjän vastainen sotilasliitto. Nyt NATO on tunkeutunut Venäjän ympärille paljon pahemmin kuin NL ikinä pystyi levittämään vaikutustaan läntiselle pallonpuoliskolle.
Miksei Venäjän näkökulmaa edes tuoda esille länsimaiden “vapaassa” lehdistössä?
Kun NL kaatui ja USA jäi ainoaksi suurvallaksi, levisi länsimaissa käsitys historista jossa kaikki yhteiskunnat kehittyvät kohti länsivaltojen kaltaista yhteiskuntajärjestelmää. Muut järjestelmät tuntuivat kaatuvan, tai muokkautuvan kohti tuota mallia, joten näkökulma ei ole aivan perusteeton. Mutta tästä vedettiin hyvin vaaralliset oletukset, joiden seurauksista olemme saaneet kärsiä.
Jos USA:lla on “se oikea” yhteiskuntamalli, niin tietenkin sillä on velvollisuus levittää sitä kaikkialle. Vaikka asein. Tämä on moderni versio vanhasta ideasta, mikä on esiintynyt jokaikisessä imperiumissa minkä historia tuntee. Amerikassa sitä kutsutaan nimellä “American exceptionalism.” Eli uskonto että USA:n motiivit ovat poikkeuksetta ja absoluuttisesti hyvät.
Ongelmana on, että jos uskot olevasi aina hyvä, ja toinen kokee sinut uhaksi, niin et ymmärrä toisen näkemystä ja jatkat hänen uhkailuaan.
Nyt olemme tilanteessa, jossa ydinasevallat ovat sijaissodassa (proxy war) Venäjän geopoliittisesti tärkeimmässä naapurimaassa. Washington tukee voimakkaasti Kiovaa, ja Moskova itä- ja etelä-Ukrainan kapinallisia. Yksikin kipinä Ukrainassa voi tehdä konfliktista avoimen sisällissodan, johon toiselle puolelle virtaisi Venäjän armeijaa ja toiselle NATON aseita. Kylmän sodankaan aikana ei koskaan tilanne ollut menossa siihen, että suurvallat olisivat kohdanneet toisensa aseellisesti. Myös kaikki puheet ydinaseiden karsimisesta on unohdettu, ja uusiin ohjuksiin on päätetty pistää massiivisia summia. USA suunnittelee sijoittavansa triljoona dollaria seuraavien 30 vuoden aikana ja Venäjäkin on lisännyt panostustaan teknologiaan sekä aseidensa määrää. Kaikista eniten tässä kaikessa huolettaa, että kylmän sodan aikana oli selkeät pelisäännöt ja rajoitukset jotka koskivat molempia osapuolia. Nyt USA kokee voivansa tehdä mitä vain, kuten yksipuolisesti sanoutua irti voimakkaimmasta turvallisuustakuusta mitä kylmässä sodassa oli: ABM sopimuksesta.
Hallitus, presidentti sekä ulkoministeriö munasivat ETYJ-kokouksen mahdollisuutena vähentää jännitteitä Venäjän ja lännen välillä. He lisäsivät jännitteitä suomen kansallisen edun vastaisesti. Ja päätöksessään he ovat urheasti piiloutuneet Viron taakse.
Muistan kun menin 2007 kaverini luo Kolumbiaan. Kuvittelin ettei kukaan olisi siellä edes kuullut Suomesta. Mutta olin väärässä. Monet tiesivät Suomen puolueettomuudesta, humanitaarisesta avusta ja hyvästä koulujärjestelmästä. Ihmiset olivat iloisia siitä että he tapasivat jonkun eksoottisen suomalaisen.
Nyt mua hävettäisi mennä minnekkään ulkomaille ja tulla millään tavalla liitetyksi tähän hallitukseen. Millään euron kriisimaalla ei ole kiitollisuutta suomen roolista kriisin pahentamisessa. Nykyhallitus on leikkaamassa kehitysavusta sekä kaikesta siitä mikä teki Suomesta kadehdittavan paikan elää joskus. Voimme ehkä olla jollain tasolla tyytyväisiä siihen, että useimmat ihmiset eivät ymmärrä kansainvälisestä politiikasta tai historiasta tarpeeksi tajutakseen meidän kaikkien 7,3 miljardin hävinneen ETYJ- sähläyksessä.
En ole ikinä valinnut ennalta puoluetta mitä äänestäisin, mutta tämän fiaskon jälkeen keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset saavat todella parantaa suoritustaan ja tehdä pesäeron epäonnistuneisiin ratkaisuihin, jotta edes voisin kuvitella äänestäväni heitä.
Blogistapäätellen olet lähempänä sosialistia kuin kapitalistia mutta teitä libertaarejakin taitaa olla jokasorttia joka suuntaan, ainakaan tekstistä päätellen et kannata anarkistisesti suuntautunutta pääoman ylivaltaa aivan kaikessa niinkuin aiemmin tapaamani libertaarit vaikuttavat olevan (heitä on kaksi molemmat uudensuomen puheenvuorosta). Itse olen puolueellisesti suuntautumaton mutta pidä itseäni humanistina ja realistina, minulle tärkeimmät arvot sen sijaan ovat olleet yhteisö, yksilö ja YKn ihmisoikeudet mutta eniten paheksun rahan valtaa sillä se on pois sekä yksilöltä että yhteisöltä (yhteisöllä tarkoitan sukua ja kyläkuntaa isompaa ryhmää kuten yhdistys tai valtio). Kanssani ei kuitenkaan tarvitse olla samaa mieltä vaan jokaisella on hyvä olla omat arvonsa ja aatteensa, ei keskusteluja muuten syntyisi, eikä uutta oppisi.
Ilmoita asiaton viesti
Sä vaikutat hyvältä tyypiltä, ja jaan kanssasi ilmaisemasi arvot. Haluan kuitenkin lyhyesti purkaa tuota termistö-pommitusta minkä teit.
Anarkismi tulee kreikan etuliitteestä an- (ilman) ja sanasta arkhē (auktoriteetti, hallitsija). Ensimmäinen ihminen joka kutsui itseään anarkistiksi oli Pierre-Joseph Proudhon. Hän vastusti sitä, että rikkaat riistävät köyhiä, sekä sitä että valtio alistaa kansalaisiaan. Hän uskoi että yksilöiden spontaanisti muodostamissa yhteisöissä voisi toteutua järjestys ja kaikkien hyvinvointi paljon tehokkaammin kuin isoissa hierarkisissa instituutioissa.
Anarkismin keskeisenä oivalluksena on aina ollut, että suuret valtainstituutiot tulevat ajamaan omia institutionaalisia intressejään inhimillisestä kustannuksesta piittaamatta. Kyse ei ole siis valtainstituutioiden korvaamisesta toisella valtainstituutiolla, vaan vallan sijoittamisesta niille jotka joutuvat elämään päätösten kanssa. Näin anarkismi on jo määritelmältään antikapitalistinen, samoin kuin se on valtionvastainen. Tiedän että nykyään on liikkeellä monia jotka ovat nähneet yhden jännän haastattelun youtubessa, ja sitten päättävät olevansa anarkokapitalisteja, mutta tuskin koskaan pääsemme tilanteeseen jossa näitä kylähulluja ei olisi yhtään.
Ja kylähulluista pääsemme kätevästi libertaareihin. Lukiessani eri libertaareiksi esittäytyvien henkilöiden kommentteja eri aiheista, näyttää ainut arvo mikä heitä yhdistää olevan loogisen epäjohdonmukaisuuden maksimoiminen.
Libertaari poliittisena terminä syntyi euroopassa 1800-luvulla, kun anarkisteja alettiin poliittisesti vainota. He päättivät että koska heidän keskeinen teemansa on vapaus, niin he voivat kutsua itseään libertaareiksi. Eli libertaari tarkoittaa anarkistia. Ainut ero mikä näiden välille on kehittynyt, on libertaarien tavoite minarkiasta, eli mahdollisimman pienestä hallituksesta. Mutta jos minarkistit olisivat loogisesti johdonmukaisia, he olisivat anarkisteja.
Kutsun itseäni joskus anarkistiksi, joskus libertaariksi (ja joskus sosialistiksi tai humanistiksi, ihan niinkuin jokin kirjainyhdistelmä itsessään riittäisi täydelliseksi kuvaukseksi). Mieluiten kutsuisin itseäni anarkistiksi, mutta en halua että minut mitenkään liitettäisiin siihen porukkaan joka haluaa vapauttaa ihmiskunnan ikkunoiden sorrosta ja johdattaa heidät ikkunoista vapaaseen utopiaan. Libertaari taas on nykypäivänä mediaseksikäs termi, jota voin helposti käyttää troijalaisena hevosena levittääkseni libertarianistista propagandaa libertaareille.
Ilmoita asiaton viesti
Luin blogisi ja täytyy heti alkuun olla positiivinen ja etsiä ainakin yksi asia josta olemme samaa mieltä. Löytyi helposti, kyllä minuakin hävettäisi jos tuommoset mielipiteet täytyisi tunnustaa omikseen.
Ilmoita asiaton viesti
Voisitko avata kommenttiasi enemmän? Tunnut olevan eri mieltä kanssani jostain aiheesta, mistä? Ja miksi?
Ilmoita asiaton viesti
”Nyt mua hävettäisi mennä minnekkään ulkomaille ja tulla millään tavalla liitetyksi tähän hallitukseen. Millään euron kriisimaalla ei ole kiitollisuutta suomen roolista kriisin pahentamisessa.”
Suomi maksoi sotavelkansa ja hoiti edellisen lamansa omin voimin. Kun se nyt haluaa, että Kreikan vapaamatkustus muiden rahoilla lopultakin päättyy, siitä on syytä olla tyytyväinen. Ylpeilyyn ei ole aihetta kenelläkään.
Jos Suomen kanta estäää jotakuta matkustamasta ulkomaille, se on pelkästään hyvä asia: säästää matkarahat kotimaassa käytettäväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä vertaus! mietitään mitä voimme antamastasi esimerkistä oppia. Sodan jälkeen Suomi pystyi toteuttamaan vapaasti valitsemaansa talouspolitiikkaa, minkä seurauksena suomen valtio investoi voimakkaasti teollisuuteen täällä. Tämän seurauksena Suomen talous alkoi kasvaa ja pystyimme maksamaan sotakorvaukset pois. Kreikalta tämä vaihtoehto on kielletty, joten sen talous on kärsinyt eikä se ole pystynyt maksamaan velkojaan. Ja tästä sitten syytämme kreikkalaisia??
Saksan velat annettiin anteeksi sodan jälkeen. Itse en tiedä tapahtuiko sama Suomelle, mutta epäilen vahvasti sitä. Tuskin olisimme alkaneet maksamaan sodanaikaisia velkoja takaisin Saksaan.
Joten antamasi esimerkki on täydellinen esimerkki miksi Kreikan kriisi on Suomen hallituksen politiikan seurausta, ja Kreikan velat tulisi antaa anteeksi.
Ja 90-luvun lamassa 20% Suomen yrityksistä meni konkurssiin. Moni niistä oli tuottoisaa liiketoimintaa. En näe mitenkään miten tämänkaltainen ratkaisu auttaisi valtiota velkojen maksussa.
Miten Kreikka on ”vapaamatkustanut”? Kansalaiset eivät ole saaneet niistä rahoista penniäkään, he ovat tässä kaikessa joutuneet vain maksumiehiksi. Mihin viittaat sanalla ”Kreikka”? Oletan ettet ainakaan niihin ihmisiin, jotka asuvat Balkanin niemimaan eteläosassa tai itäisen välimeren saarilla.
Ilmoita asiaton viesti
”Saksan velat annettiin anteeksi sodan jälkeen. Itse en tiedä tapahtuiko sama Suomelle, mutta epäilen vahvasti sitä. Tuskin olisimme alkaneet maksamaan sodanaikaisia velkoja takaisin Saksaan.
Joten antamasi esimerkki on täydellinen esimerkki miksi Kreikan kriisi on Suomen hallituksen politiikan seurausta, ja Kreikan velat tulisi antaa anteeksi.”
Suomi maksoi kaikki sodan seurauksena syntyneet velkansa – se tunnetaan laajalti positiivisena esimerkkinä maailmalla. Tuskin Suomi oli Saksalle velkaa vaan aivan päinvastoin: Saksa hävitti Pohjois-Suomea, mistä maamme on yrittänyt saada korvausta: turhaan. – Suomen politiikalla ei ole mitäään tekemistä Kreikan kriisin synnyssä.
Saksan ja Ransakan pankit ja IMF antoivat Kreikalle holtittomasti lainaa – ja Kreikka käytti rahoja mm. ylisuuriin eläkkeisiin, korruptioon ja veronkierron jättämien aukkojen täyttämiseen. Eli kyllä rahat ovat menneet myös kreikkalaisten hyväksi. Viime aikoina tukirahoja on mennyt vanhojen velkojen maksuun. Kyseessä olivat lainat, ei lahjoitukset, joten ne on maksettava takaisin.
”Miten Kreikka on ”vapaamatkustanut”? Kansalaiset eivät ole saaneet niistä rahoista penniäkään, he ovat tässä kaikessa joutuneet vain maksumiehiksi.”
Sikäli, että Kreikka ei haluaisi maksaa velkojaan, vaan vaatii niiden leikkaamista ja lisää rahaa muilta. Se, mitä Suomen veronmaksajat joutuvat maksamaan Kreikalle, on poissa suomalaisilta. Suomalaiset eivät ole saaneet näistä senttiäkään, vaan joutuneet ja joutuvat maksumiehiksi.
Kovin kevyesti säästäisit kreikkalaiset maksusitoumuksistaan ja sälyttäisit taakan euroalueen muille veronmaksajille.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi maksoi kaikki sodan seurauksena syntyneet velkansa”
Tarkoitatko että Suomi maksoi kaikki sotakorvaukset NL:lle? Tämä on totta.
”Tuskin Suomi oli Saksalle velkaa vaan aivan päinvastoin”
Mutta kysymys oli, maksoiko Suomi takaisin ne velat, joilla ostettiin panssarinyrkkejä ja muita aseita pysäyttämään -44 kesän hyökkäys? Vai eikö niitä ostettukkaan velkarahalla ja poliittisilla vakuutuksilla sodan jatkamisesta?
”Saksa hävitti Pohjois-Suomea, mistä maamme on yrittänyt saada korvausta: turhaan.”
Ja samaa yritti Kreikka: turhaan.
”Suomen politiikalla ei ole mitäään tekemistä Kreikan kriisin synnyssä.”
Sanotko siis että sillä vyönkiristyspolitiikalla, mitä suomen hallitus on ajanut äänekkäästi EU:ssa, ei ollut mitään tekemistä Kreikan valtionvelan kasvamiseen 60:stä prosentista BKT:ta ennen vyönkiristystä 170:een prosenttiin talouskurin jälkeen?
Sinä olet emeritus professori Turun kauppakorkeakoulusta. Tiedät varmasti paremmin kuin minä IMF:n mielipiteet aiheesta sekä politiikan seuraukset aina kun sitä on sovellettu. Miten tällä harjoitetulla politiikalla ei ole mitään tekemistä Kreikan tilanteessa?
”Kreikka käytti rahoja mm. ylisuuriin eläkkeisiin, korruptioon ja veronkierron jättämien aukkojen täyttämiseen. Eli kyllä rahat ovat menneet myös kreikkalaisten hyväksi.”
Kreikan taloudessa oli varmasti merkittäviä ongelmia. Mutta viittaatko että korruptio ja veronkierto ovat tavallisten kreikkalaisten hyöty? Ja jätit huomiotta ongelmat troikan ehdotuksissa ja keskityt vain ongelmiin Kreikan taloudessa. Itse näkisin että molemmissa on paljon parannettavaa.
”Kreikka ei haluaisi maksaa velkojaan, vaan vaatii niiden leikkaamista ja lisää rahaa muilta.”
Oletko sitä mieltä, että Kreikka pystyisi maksamaan nykyiset velkansa ilman ulkopuolista apua ja ilman humanitaarista kriisiä? Ja jos pystyy, niin miten käytännössä?
Ilmoita asiaton viesti
”Tarkoitatko että Suomi maksoi kaikki sotakorvaukset NL:lle? Tämä on totta.”
Maksoi,ja myös velkansa USA:lle, mitä mikään muu maa ei tehnyt.
”Mutta kysymys oli, maksoiko Suomi takaisin ne velat, joilla ostettiin panssarinyrkkejä ja muita aseita pysäyttämään -44 kesän hyökkäys? Vai eikö niitä ostettukkaan velkarahalla ja poliittisilla vakuutuksilla sodan jatkamisesta?”
Tämän aseistuksen rahoituksesta en tiedä.
”Ja samaa yritti Kreikka: turhaan.”
Saksan tekemässä rauhansopimuksessa Saksan sotavelat ja sen tekemät vahingot katsottiin kuitatuiksi, eikä niiden vaatimiseen ole enää juridisia perusteita.
”Sanotko siis että sillä vyönkiristyspolitiikalla, mitä suomen hallitus on ajanut äänekkäästi EU:ssa, ei ollut mitään tekemistä Kreikan valtionvelan kasvamiseen 60:stä prosentista BKT:ta ennen vyönkiristystä 170:een prosenttiin talouskurin jälkeen?”
Suomi on peesannut Saksan ja muiden mukana – sen kannoilla ei ole ollut mitään merkitystä. Vaihtoehdot olivat ja ovat, että Kreikka hillitsee kulutustaan tai sitten muut maksavat sen. Mitä kohtuuttomuutta siinä on, että velallinen joutuu korjaamaan taloutensa resurssiensa mukaiseksi?
”Tiedät varmasti paremmin kuin minä IMF:n mielipiteet aiheesta sekä politiikan seuraukset aina kun sitä on sovellettu. Miten tällä harjoitetulla politiikalla ei ole mitään tekemistä Kreikan tilanteessa?”
IMF toimii pankkina omien sääntöjensä mukaan. Siellä ei voida tehdä poliittisia päätöksiä kuten EKP:ssä ja euroalueella. IMF:n politiikka ja Suomen politiikka ovat eri asioita jo painoarvonsa suhteen.
”Kreikan taloudessa oli varmasti merkittäviä ongelmia. Mutta viittaatko että korruptio ja veronkierto ovat tavallisten kreikkalaisten hyöty? Ja jätit huomiotta ongelmat troikan ehdotuksissa ja keskityt vain ongelmiin Kreikan taloudessa. Itse näkisin että molemmissa on paljon parannettavaa.”
Kyllä varsinkin veronkierto on koko kansan huvia. Omia kokemuksiani on takseista, ravintoloista ja myymälöistä.. Nämä ovat koko lailla tavallista kansaa. Kreikan kurja taloudenpito oli kirjoitukseni kohde.
”Oletko sitä mieltä, että Kreikka pystyisi maksamaan nykyiset velkansa ilman ulkopuolista apua ja ilman humanitaarista kriisiä? Ja jos pystyy, niin miten käytännössä?”
Ei Kreikka pysty kaikkia velkojaan koskaan maksamaan. Nythän on kyse sen talouden järkeistämisestä niin, että jatkuva velankasvu saataisiin hallintaan. Posiviivisia merkkejä jo nähtiin, kunnes Syrizan mieletön politiikka tuhosi orastavan kasvun. Omaa taloudellista järkeä ei siellä juurikaan ole. Ja he tietävät sen itse, kun eivät suostu eroamaan eurosta ja jättäytymään omilleen. Omassa valuutassa toimien he voisivat tehdä kuten parhaaksi näkevät.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi on peesannut Saksan ja muiden mukana – sen kannoilla ei ole ollut mitään merkitystä. Vaihtoehdot olivat ja ovat, että Kreikka hillitsee kulutustaan tai sitten muut maksavat sen. Mitä kohtuuttomuutta siinä on, että velallinen joutuu korjaamaan taloutensa resurssiensa mukaiseksi?”
Tämä on kiinnostava pätkä tekstiä, mikä herättää monia pointteja.
1. Olemme täysin samaa mieltä siitä, että Suomi vain peesasi Saksaa. Mutta sen ei ollut pakko tehdä niin. Suomi olisi voinut tuoda uusia ideoita pyötään jotka olisivat olleet parempia kaikille kuin ne ratkaisut mihin päädyttiin. Lopulta kuitenkin Suomi on myös vastuussa niistä päätöksistä mitä se oli kannattamassa. Tämä on meidän demokratiammekin perusidea. Emme voi vain sanoa, että 5 miljoonan suomalaisen mielipiteellä ei ole merkitystä, koska ei ole mitään vaihtoehtoja. Tai siis ainakaan jos haluamme esiintyä demokraattisena valtiona.
2. Kreikan kulutusko veti yli 100 % BKT:sta muutamassa vuodessa? Mihin ne rahat sitten kulutettiin?
3. Kysymykseni siitä pystyykö Kreikka ikinä tasapainottamaan talouttaan nykyisellä velkataakalla oli epämääräinen. Mutta siitä vastauksesta jonka annoit, oletan että olet Soinin kanssa samoilla linjoilla että Kreikan velkataakka on kestämätön. Joten sitten kysymykseksi jää, miten Kreikka edes lyhentäisi velkojaan?
4. Ja miten on mahdollista, että ne Kreikan talouden resurssit ovat kriisin aikana vähentyneet 25%? Mistä tämä on seurausta?
”IMF toimii pankkina omien sääntöjensä mukaan. Siellä ei voida tehdä poliittisia päätöksiä kuten EKP:ssä ja euroalueella. IMF:n politiikka ja Suomen politiikka ovat eri asioita jo painoarvonsa suhteen.”
Anteeksi jos ilmaisin itseäni epäselvästi. IMF julkaisi muutama päivä ennen Kreikan kansanäänestystä oman tutkimuksensa, jossa he selvästi sanoivat kiristyspolitiikan aiheuttaneet Kreikan ongelmat.
http://www.theguardian.com/business/2013/jun/05/im…
”Mitä kohtuuttomuutta siinä on, että velallinen joutuu korjaamaan taloutensa resurssiensa mukaiseksi?”
Korjaa minua jos olen väärässä, mutta vaikka tämä itsessään kuulostaa täysin loogiselta, niin dogmaattisesti sovellettuna tämä politiikka on toistuvasti läpi historian luonut pahoja taloudellisia katastrofeja. Viittaan hooverismiin 1920-luvulla ja muihinkin tilanteisiin joissa keynesiläisen taloustieteen oppeja ei ole noudatettu kun likviditeettiä on poistunut taloudesta. Tämä on selkeää, koska talouden resurssit eivät ole mikään passiivinen muuttomaton massa, vaan interaktiivinen prosessi. Ja näiden talouden resurssien määrä riippuu myös likviditeetin määrästä taloudessa.
”Kyllä varsinkin veronkierto on koko kansan huvia. Omia kokemuksiani on takseista, ravintoloista ja myymälöistä.. Nämä ovat koko lailla tavallista kansaa. Kreikan kurja taloudenpito oli kirjoitukseni kohde.”
Nousiko tämä veronkierto jo niihin mittoihin, että kansalaiset alkoivat väärentää veronpalautusvaatimuksiakin valtiolle? Koska miten muuten selität pelkällä veronkierrolla sen, että kriisin alussa Kreikan velan suhde BKT:hen oli 60% ja muutamaa vuotta myöhemmin se oli jo 170%. Uskon että veronkierto on vakava ongelma Kreikassa, mutta se ei millään tavalla riitä selittämään kaikkia Kreikan ongelmia. Se ei ole edes siinä skaalassa että se voisi selittää tuollaisen hypyn valtion velassa.
Ilmoita asiaton viesti
Vähän liian pitkä vastattavaksi. Uudessa blogissani on joitakin yhtymäkohtia keskusteluumme:
http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198260-paul…
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi tämä tauko keskustelussa. Pistin nyt kysymykseni kommenttiosioon.
Odottaen vastauksiasi, hyvää kesän jatkoa 🙂
Ilmoita asiaton viesti
OK. Katsotaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen koulujärjestelmä on jo todettu kuplaksi:
http://www.welt.de/politik/deutschland/article1436…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä linkki, kiitti sen jakamisesta. Saisiko sitä mistään englanniksi?
Ja en halunnut millään tavalla ilmaista, että Suomen koulujärjestelmä olisi millään tavalla edes hyvä. Se vain on vähemmän huono kuin mmonissa muissa maissa.
Ilmoita asiaton viesti
En ole tuota missään englanniksi nähnyt.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus ja olen monesta kohtaa samaa mieltä. Luulen myös että monessa kohtaa, missä en ole ihan samaa mieltä, kyse on puolestasi kärjistyksestä.
Perussuomalaisten vaikutus hallituksen toiminnassa näkyy, samoin Stubin, aivan liikaa.
Sipilä ei ole saanut otetta käsiinsä. Näyttää menevän päin honkia tämänkin hallituksen taival.
Täytyy tunnustaa että odotin paljon parempaa Sipilän hallitukselta.
Ilmoita asiaton viesti
Odotitko samaa mitä Vanhasen II hallitus teki.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos 🙂
Missä koet että kärjistin? Myönnän kyllä, että jätän sen narratiivin huomiotta mikä esitetään poikkeuksetta jokaisessa länsimaisessa mediassa ja keskityn siihen mikä kriisin yhteydessä jätetään mediassa huomiotta.
Olen kanssasi samaa mieltä, että Stubb ja Soini ovat vaikuttaneet hallituksen päätöksiin hyvin negatiivisesti, mutta missä kohdin olisi Sipilä sanonut vastaan? Hänellä on kuitenkin pääministerinä enemmän vaikutusvaltaa hallituksessa kuin kummallakaan edellämainituista sankareista. Olettaisin, että joko hänellä ei ole tietotaitoa puuttua näihin kysymyksiin, tai sitten hän on heidän kanssaan suurin piirtein samoilla linjoilla.
Ilmoita asiaton viesti
”Tarkastellaan nykytapahtumia erään historiallisen esimerkin valossa. 1962 NL sijoitti ydinohjuksia Kuubaan salassa USA:lta. Tietenkin USA sai selville, ja oli hyvin lähellä etteivät he hyökänneet Kuubaan poistaakseen NL:n aseita sieltä.”
NL sijoitti ohjuksia Kuubaan koska jenkkien ohjuksia oli lähellä heidän rajojaan Turkissa ja Italiassa.
Ohjuskriisi laukesi kun JFK suostui vetämään ohjukset pois Turkista….
Ilmoita asiaton viesti
”NL sijoitti ohjuksia Kuubaan koska jenkkien ohjuksia oli lähellä heidän rajojaan Turkissa ja Italiassa.”
Kyllä, tämä on totta. On myös totta, että USA valmisteli Kuuban miehitystä ja Castro pelkäsi tätä. Mutta kysymys on: oliko se rationaalinen päätös NL:ltä lähettää ydinohjuksia Kuubaan? Ja tähän vastaus on mielestäni ei, koska se vakavasti vaaransi koko NL:n ja koko maailman turvallisuuden. Tätä täysin samaa argumenttia voi soveltaa kysymykseen NATOn laajenemisesta itäeurooppaan. Mutta harmiksi lännestä löytyy liian useita Hruštšoveja.
”Ohjuskriisi laukesi kun JFK suostui vetämään ohjukset pois Turkista.”
Vaikuttaa siltä että tämä oli osa kriisin ratkaisua, vaikka julkisuudessa se kiistettiinkin. Mutta ohjukset Turkissa olivat jo vanhentuneita ennen kriisiä. Ne aiottiin muutenkin korvata Polaris-ohjuksilla, jotka olivat luotettavampia ja tehokkaampia. Uskoisin että tärkein tekijä kriisin ratkaisussa oli USA:n lupaus olla miehittämättä Kuubaa, mikä olisi ratkaissut sen ongelman jota NL koitti ohjuksilla korjata.
Ilmoita asiaton viesti
CIA:han oli jo rymistelly Kuuban rannoilla joten pelko oli kai aiheellinen.
NL:n motiiveja on vaikea arvailla.
USA:lla on sotilastukikohtia ympäri maailmaa ja ihan Venäjän rajoillakin. Jotenkin välillä tuntuu ettei täällä olla kauheasti edistytty vuoden 1945 jälkeen.
Poterot on samat….
Ilmoita asiaton viesti
Sentään kylmän sodan keskus on siirtynyt Berliinistä Kiovaan. Kai sekin on edistystä jollain hyvin mielikuvituksellisella mittarilla.. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Sanot: ”potkitaan heidät ulos eurosta”, ikään kuin euroero olisi pelkästään negatiivinen asia. Moni taloustieteilijä on jo myöntänyt, että ilman liittovaltiota euro ei voi toimia, eikä EU:ssa tällä hetkellä löydy halua todelliseen yhteiseen hallintoon, budjettiin ja keskitettyyn ulkopolitiikkaan.
Monesti on myös sanottu, että eurosta ei voi erota.
Otapa hattu kauniiseen käteen ja pohdi hetki, jos vaikka nuo euroskeptisemmät taloustieteilijät olisivatkin oikeassa ja Kreikan euroero olisi maalle siunaus eikä rangaistus. Minä uskon, että Kreikan on paljon parempi olla yhteisvaluutan ulkopuolella alkushokin jälkeen.
Siksi pitäisi varoa, kun syyttää jotain jonkun ulospotkimisesta. Minä perussuomalaisena näen meidän tekevän ihan tavallisille Kreikan kansalaisille palveluksen, jos saamme heidät irti euron ikeestä. Federalisteille ja vahvaan eurooppaan uskoville se tietysti on kauhistus. Minä ajattelenkin kreikkalaisten parasta – en euroeliitin ja euroopan rahalaitosten.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on erittäin arvokas näkökulma, jonka jätin pois tekstistäni. Ja olen kanssasi täysin samaa mieltä, että EU:n eliitti ei ole päättänyt mihin suuntaan EU:ta viedä vaikka nykytila on kestämätön.
Mutta tämä ei tarkoita että EU:ta olisi mahdoton korjata sisältä. Monessa euroopan maassa kansa on havahtunut nykymenon järjettömyyteen ja on valmis ratkaisuihin lopettaakseen tämän kriisin. Ja henkilökohtaisesti uskon myös, että EU ideana ja euro valuuttana ovat suosittuja euroopassa, vaikkakin niiden käytännön toteutuksesta ollaan hyvin kriittisiä. Ja myös että ne olisivat suurin yhteinen etu kaikille, jos ne toteutettaisiin järkevästi.
Mutta tällä hetkellä vain harvat tuovat julkisuuteen loppuun asti mietittyjä argumentteja miksi ja miten EU:ta tulisi muuttaa, ja liian useat tyytyvät helppoihin vastauksiin. On helppo sanoa ettei kriisipaketteja pitäisi antaa Kreikalle nykytilassa. Mutta perussuomalaiset ovat hallituksessa joka on vaatimassa Kreikalta vyönkiristyksiä taantumassa, eivätkä he kannata Kreikan velan leikkausta.
Ja Kreikan ulospotkimisesta. Mitä kuvittelet että tapahtuisi tavallisten Kreikkalaisten säästöille, kun drakhma otettaisiin käyttöön? Kreikka olisi välittömästi maksukyvytön ulkomaanvaluutassa ja se tippuisi kuin kivi. Puhumattakaan siitä humanitaarisesta kriisistä mikä Kreikassa jo on käynnissä, ja mistä hallitus ei ole sanonut sanaakaan. Ei ulospotkiminenkaan mikään humaani vaihtoehto ole, ainoastaan se helppo vaihtoehto. Paras vaihtoehto olisi, että EKP aloittaisi taas Kreikan pankkien tukemisen, Kreikan velkaa leikattaisiin ja Kreikalle tehtäisiin talouden investointiohjelma jolla talous lähtisi kasvuun. Tämän jälkeen voisi alkaa toteuttamaan isompia rakenteellisia uudistuksia EU:ssa ja rahaliitossa, joita kipeästi tarvitaan.
Ja kreikkalaisista kolme neljästä haluaa pysyä eurossa. Miten heidän parhaansa on, että heille ei anneta vaihtoehtoa pysyä siinä mukana? Entä Suomen valtion velat Kreikasta, jotka katoavat siihen kun Kreikka tulee maksukyvyttömäksi?
Ja miten perussuomalaiset on oppositiossa tai hallituksessa ollessaan vaikuttanut EKP:hen siten että se muuttuisi jarrusta rakentavaksi osapuoleksi kriisissä? Jos niin on tapahtunut, niin en ole kuullut siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno ja selväpäinen kirjoitus. Juuri tuollaista muistuttamista asioiden taustoista tarvitaan. Aiemminhan Ruotsi oli maailman johtava moraliteettimittayksikkö, Ruotsi uskalsi moittia Neusvostoliiton Afganistan -touhuja ja USA:n Kaukoidän sotia samassa juhlapuheessa. Suomi oli samaa maata, mitä nyt hiukan kumarreltiin itään päin.
Maailma oli aiemmin monimutkainen paikka, jota katsottiin puolueettomasti ja suhteellisen kylmäpäisesti täältä Pohjolan perältä. ”Läntinen arvoyhteisö” ei tuolloin ollut mediahermeettinen, lehtimies sai itse valita kantansa tietyissä rajoissa, ja aina oli maakunnan kakkoslehti, jos sukset menivät ristiin.
On hankala sanoa, miten paljon nykyinen ylikansallinen yksisilmäisyys on ajatushautomoiden suunnittelam juttu ja miten paljon mukana on konservatiivisen psyyken torjuntareaktiota, kun linjakas ideologia ei toimi käytännössä, vaikka sitä viimeinkin on päästy toteuttamaan kaikilla rintamilla.
Kun maailmankuva pettää, on torjunnan, syntipukkien ja väkivallan aika. Suhteemme Venäjään on hyvä esimerkki siitä.
Minusta Suomen politiikan pitäisi olla selväpäistä. Pitäisi kumarrella EU:n ja USA:n suuntaan, koska ne ovat nykyhetken Neuvostoliitto, mutta pitää tiukka linja kaikissa konkreettisissa asioissa. Esim. jokin salaa käytäntöön muilutettu Nato -sopimus olisi voinut jäädä tekemättä.
Ilmoita asiaton viesti
Nostit monia hyviä juttuja esiin. Ehkä nykytilanteessamme pelottavinta on tämä julkisen keskustelun monotoonisuus. Kaikkialla esitetään se lännen (USA:n tai EKP:n) mielipide asioihin ja muita tuskin tarvitsee edes mainita. Tästä sitten seuraa kaikki tämä Putinin demonisaatio ja muut idiotismit, jotka jättävät kaiken rationaalisen motiivien analysoinnin huomiotta.
Meillä toivoisi olevan ulkopolitiikka, mikä olisi jonkin korkeampien tavoitteiden ajamista kuin suomen itsekäs lyhyentähtäimen etu jossain geopoliittisessa pelissä. Internet tarjoaa ainoan toivon uusille narratiiveille, mutta liian usein täälläkin keskustelijat ovat omaksuneet jonkun mielipiteen ja sitten vahvistavat tuota mielipidettä lukemalla vain omaa uskomustaan vahvistavia näkökulmia.
Ilmoita asiaton viesti
Aika heikko on miehen itsetunto, jos hallituksen – varsinkin jos ei ole hallituspuolueita äänestänyt – toimet saavat häpeämään suomalaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos häpeäisin itseäni sen johdosta mitä suomen hallitus tekee, niin mitä järkeä olisi edes jatkaa tätä seikkailua. Mutta en sanonut että häpeän itseäni, vaan sitä että häpeän tulla yhdistetyksi tuohon pellesakkiin, minkä monet ulkomailla liittävät suomalaisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten sanoin, heikko itsetunto.
Ilmoita asiaton viesti
Sä psyko analysoit mun elämäni aika tehokkaasti muutaman sanan perusteella. Jos olet noin taitava, voisitko seuraavaksi antaa tulevan lottorivin?
Ilmoita asiaton viesti
Blogissa jätetään monia asioita ilmaan. Ne jätetään perustelematta. Jotta Yhdysvaltoihin kohdistettu oikeutettukin kritiikki ei ole blogissa vain keino esittää Venäjä viattomana uhrina, toivosikin tarkempaa tarkastelua Venäjän suhteesta muihin Neuvostoliiton hajoamisesta syntyneiden valtioiden väliseen suhteeseen: kuinka pitkälle Venäjän oikeus määrätä muiden neuvostoliiton hajomaisesta syntyneiden valtioiden asioista, entä Suomen asioista. Esitettyjen käsitysten arviointi ei ole muutoin kriittiselle lukijalle aivan täysin mahdollista.
Blogissa vihjataan, että niillä kansoilla, jotka pääsivät eroon Neuvostoliitosta jälkimmäisen hajottua, ei ole uusissa valtioissaan oikeutta päättää itse liittolaissuhteistaan. Uudet valtiot olivat entisiä neuvostoimperiumiin valloitusten kautta pakkoliitettyjä alueita tai entisiä alueita, jotka pakotettiin imperiumin satelliittivaltioiksi.
Neuvostoliiton hajoamisen tuottamia valtioita on Venäjä, vanhan imperiumin osa, joka pyrkii esiintymään Neuvostoliiton seuraajavaltiona (miksi ihmeessä se tulisi sellaiseksi hyväksyä?) Neuvostoliiton entisissä osissa (Viro, Ukraina) ja entisissä satelliiteissa (esimerkiksi Puolassa) laajat kansalaispiirit ovat huolestuneita Venäjän yrityksistä omia Neuvostoliiton perinne ja pukea se 1800-luvun venäläiskansalliseen ideologiaan (ja kenties havitella myös alueita, jotka kuuluvat Venäjän imperiumiin ennen Neuvostoliittoa).
Blogissa kuvattu Naton (ja esitetyn tulkinnan mukaa Yhdysvaltojen) vaikutusvallan leviäminen on perustunut Neuvostoliiton hajoamisesta syntyneiden kansallisvaltioiden aktiiviseen lännettymiseen, joten niiden hallitukset ovat itse hakeutuneet läntiseen sotilasliittoon. Hakeutumisen aiheuttaja on uusissa valtiossa oleva pelko niiden joutumisesta Venäjän etupiiriksi.
Lännen etupiiri koetaan turvallisemmaksi kuin Venäjän etupiiriksi. Itä-Eurooppaan tutustumaton henkilö ei osaa panna mitään painoa itäeurooppalaisten tuntemalle epäluottamukselle Venäjää kohtaan. Kylmän sodan ajan vakiintuneet säännöt merkitsivät myös sitä, että oli selvä etupiirijako, josta ei voinut poiketa.
Blogissa näytetään väitettävän implisiittisesti kuitenkaan väitettä perustelematta, että Neuvostoliiton hajoamisesta syntyneiden valtioiden kansoille ei olisi pitänyt sallia oikeutta itsenäisesti päättää siitä, minkä maiden kanssa ne saisivat olla puolustusliitossa. Näin vahva väite tulisi perustella eikä jättää vain heiton varaan.
Venäjään kohdistunut Itä-Euroopan kansojen epäluottamus on kasvanut entisestään, kun Venäjä on rikkonut sopimuksia, joihin se oli suostunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, rajojen ja Neuvostoliiton ydinaseiden osalta. Raskauttavinta on, että Venäjä on rikkonut Ukrainalle antamaansa lupausta Ukrainan maan koskemattomuudesta, kun Ukraina osaltaan luopui omista ydinaseistaan (Budapestin muistio). Venäjä on jäävi edes tukemaan Ukrainassa olevia separatisteja, joiden olemassaolo ei ole vielä tullut riittävästi edes osoitetuksi.
Jos niin halutaan, voidaankin nähdä Yhdysvaltojen ja Naton hyötyneen siitä epäluottamuksesta, jota Venäjää vastaan koetaan Itä-Euroopassa ja jota Venäjä on syventänyt kaappaamalla Krimin ja käymällä sijaissotaa Ukrainassa. Tässä vaiheessa lännen vetäytyminenkään ei tee muuta kuin rohkaisee Venäjää laajenemiseseen, jonka taustalla on sisäiset syyt.
Blogisti näyttää leimaavan yhdysvaltalaisen imperialismin puolustajiksi Venäjään epäluottamusta tuntevat tai Venäjän nykyhallintoon tyytymättömät keskustelijat. Itä-Euroopasta kiinnostuneet arvioivat alueen politiikkaa myös riippumattomasti siitä, mihin lännen tiedetään pyrkivän.
Voin olla yhtä mieltä ainakin anarkismin sanan ja käsitteen etymologiaa liittyvistä tarkasteluista ja anbarkismin ja libertarismin suhteista. Traditionaalisesti anarkismi voidaan käsittää antikapitalistiseksi sen lisäksi, että se on triviaalisti antietatistista. Anarkismin historia alkaa modernissa mielestä Proudhonista, mutta on ajatustapana vanhempikin.
Ilmoita asiaton viesti
Olet selvästikin perehtynyt asioihin enemmän, ja pistit ajatusta vastaukseeni. Kiitos tästä 🙂 Nostat hyviä pointteja, jotka tosiaankin täydentävät tekstiä. Kiitos siitäkin.
“Jotta Yhdysvaltoihin kohdistettu oikeutettukin kritiikki ei ole blogissa vain keino esittää Venäjä viattomana uhrina, toivosikin tarkempaa tarkastelua Venäjän suhteesta muihin Neuvostoliiton hajoamisesta syntyneiden valtioiden väliseen suhteeseen: kuinka pitkälle Venäjän oikeus määrätä muiden neuvostoliiton hajomaisesta syntyneiden valtioiden asioista, entä Suomen asioista.”
Jos tekstistäni jää mielikuva Venäjästä viattomana uhrina, niin sitten annan tekstissäni väärän mielikuvan. Ja tietenkään Venäjällä ei ole oikeutta määrätä yhtään muita itsenäisiä maita. Mutta mistä määräilystä sinä tarkalleenottaen puhut?
“Esitettyjen käsitysten arviointi ei ole muutoin kriittiselle lukijalle aivan täysin mahdollista.”
Eikö hyvin koulutettu kriittinen lukija osaa arvioida minkä tahansa esityksen?
“Blogissa vihjataan, että niillä kansoilla, jotka pääsivät eroon Neuvostoliitosta jälkimmäisen hajottua, ei ole uusissa valtioissaan oikeutta päättää itse liittolaissuhteistaan.”
Tosiaankin! Mietitään tätä hetki. NATO on turvallisuusorganisaatio, jonka tärkein tehtävä on taata jäsenmaidensa turvallisuus. Tämän takia se perustettiin ja tämän takia se on vieläkin olemassa. Jos jonkin maan mukaanottaminen vaarantaa jo olevien jäsenmaiden turvallisuuden, niin niiden kuuluisi estää tuon maan mukaanottaminen. Kuten Saksa esti Ukrainan ja Georgian nopeutetun NATOon liittymisen ennen Georgian konfliktia.
http://www.nytimes.com/2008/04/03/world/europe/03n…
NATO ei ole mikään kirjakerho johon voi liittyä ketä vain haluaa. Jos katsomme aihetta toiselta näkökulmalta, tulee tämä argumentti vielä selvemmäksi. Valtionpäämiehet ovat maansa korkeimpia päätöksentekijöitä, mutta he ovat myös ihmisiä joiden pitää hengittää, syödä ja paskoa. He myös mieluummin haluaisivat tulla muistetuksi historiassa hyvistä teoistaan, olla ihailtuja ja leikkiä lastenlastensa kanssa. Tämä kaikki voi tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta niinhän varmaankin kaikki totuudet lopulta ovat. Ihmisinä heillä on muitakin intressejä kuin valtionsa hyödyn maksimoiminen. Tähän hyötyyn kiistatta kuuluu kansainvälisten jännitysten poistaminen. Ja Venäjän kokee NATON täysin perustellusti uhaksi itselleen. Eikä tämä ole mikään ihme, kokeehan USA Venäjän uhaksi itselleen:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015071220023837_…
Näin jokaisella ihmisellä on henkilökohtainen intressi NATON laajenemisen estämisessä.
“Neuvostoliiton hajoamisen tuottamia valtioita on Venäjä, vanhan imperiumin osa, joka pyrkii esiintymään Neuvostoliiton seuraajavaltiona (miksi ihmeessä se tulisi sellaiseksi hyväksyä?)”
En tiennyt että tuota kyseenalaistettaisiin laajasti. Mitkä olisivat perusteet olla hyväksymättä?
Noista huolestuneista kansalaispiireistä mun mielipiteeni on sama kuin huolestuneista kukkahattutädeistä täällä kotimaassa: Ihmisillä on oikeus omaan mielipiteeseensä kunhan he eivät rajoita sillä toisten elämää. Ja sama tietenkin pätee Venäjään.
Venäjän halut laajentaa aluettaan ovat tuotettu jenkkilän ajatushautumoissa ja tylsistyneiden toimittajien mielikuvituksessa. Mikään empiirinen havainto ei tue niitä teorioita. Venäjän koko kylmän sodan aikainen politiikka on ollut pahimmillaan reaktiivista. Ja tämä käy järkeen, koska mitä Venäjä hyötyisi lisäalueista?
“Blogissa kuvattu Naton (ja esitetyn tulkinnan mukaa Yhdysvaltojen) vaikutusvallan leviäminen on perustunut Neuvostoliiton hajoamisesta syntyneiden kansallisvaltioiden aktiiviseen lännettymiseen, joten niiden hallitukset ovat itse hakeutuneet läntiseen sotilasliittoon. Hakeutumisen aiheuttaja on uusissa valtiossa oleva pelko niiden joutumisesta Venäjän etupiiriksi.”
Tämä on mielestäni hyvin asiallinen huoli, johon pitää löytyä vastaus. Se vastaus ei kuitenkaan ole NATO. Noissa maissa on voimakkaita venäläisvastaisia mielialoja (ymmärrettävästi). Nyt useat niistä ovat jättäneet normaalin diplomatian Venäjän kanssa syrjään, mikä ei missään nimessä ole haluttava lopputulos. Esim:
Georgia pommitti morttareilla venäläisiä rauhanturvaajia sekä siviilejä, mistä seurasi Venäjän asevoimien hyökkäys maan pohjoisosiin.
Viro haluaa torjua Venäjän ETYJ-edustajien saapumisen Helsinkiin matkustusrajoituksiin vedoten (niissä oli selkeä kohta diplomaattisten suurkokousten varalle, mutta kyllä sitä pilkkua viilaamalla saatiin tuostakin diplomaattinen kriisi).
Ukrainan länsimielinen hallitus on pommittanut venäläismielisiä kaupunkeja Luhanskin sekä Donbassin alueilla ja kieltäytynyt neuvotteluista terroristeiksi kutsumiensa venäläismielisten taistelijoiden kanssa (joita suuri osa kansasta itä- ja eteläukrainassa tukee).
Mielestäni parempi vaihtoehto olisi EU:n laajeneminen noihin maihin, tai jokin monikansallinen sopimus joka takaisi itäeuroopan maiden itsenäisen päätöksenteon.
“Itä-Eurooppaan tutustumaton henkilö ei osaa panna mitään painoa itäeurooppalaisten tuntemalle epäluottamukselle Venäjää kohtaan.”
Mä tulin just reissulta Prahasta. Vierailin siellä serkkuni luona, kenellä on tsekkiläinen vaimo. Hänen kanssaan juteltuani (sekä muilta ihmisiltä ja muutenkin tietäen historiasta) minulla ei ole mitään harhakuvia siitä “epäluottamuksesta” jota he kokevat.
“Blogissa näytetään väitettävän implisiittisesti kuitenkaan väitettä perustelematta, että Neuvostoliiton hajoamisesta syntyneiden valtioiden kansoille ei olisi pitänyt sallia oikeutta itsenäisesti päättää siitä, minkä maiden kanssa ne saisivat olla puolustusliitossa. Näin vahva väite tulisi perustella eikä jättää vain heiton varaan.”
Joo, näin asiaa toisen kerran miettien olet oikeassa.
“Venäjään kohdistunut Itä-Euroopan kansojen epäluottamus on kasvanut entisestään, kun Venäjä on rikkonut sopimuksia, joihin se oli suostunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, rajojen ja Neuvostoliiton ydinaseiden osalta. Raskauttavinta on, että Venäjä on rikkonut Ukrainalle antamaansa lupausta Ukrainan maan koskemattomuudesta, kun Ukraina osaltaan luopui omista ydinaseistaan (Budapestin muistio).”
Jos pitäisimme kiinni tästä arvojärjestelmästä, niin sittenhän ei mihinkään isohkoon valtioon voisi luottaa. En tarkoita etteikö tuo olisi ihan ok arvomalli. Tarkoitan vain että kaikki valtion rikkovat sopimuksia yhtenään.
“Venäjä on jäävi edes tukemaan Ukrainassa olevia separatisteja, joiden olemassaolo ei ole vielä tullut riittävästi edes osoitetuksi.”
Epäiletkö siis että itä- ja eteläukrainassa ei ole ketään taistelemassa Kiovan armeijoita vastaan? Entä onko Moskovan tuki näille armeijoille vielä tullut riittävästi osoitetuksi?
“Jos niin halutaan, voidaankin nähdä Yhdysvaltojen ja Naton hyötyneen siitä epäluottamuksesta, jota Venäjää vastaan koetaan Itä-Euroopassa ja jota Venäjä on syventänyt kaappaamalla Krimin ja käymällä sijaissotaa Ukrainassa.”
Minä uskon, että näissä maidenvälisissä konflikteissa on aina vähintäänkin kaksi eri narratiivia jotka tulisi ottaa huomioon. Tekstini käsitteli sitä puolta mikä lännessä on jäänyt miltei täysin huomiotta. Nyt sinä keskityt vain siihen puoleen, jonka minä voisin lukea suoraan iltalehdestä (ei mikään media mitä arvostaisin). Sekä USA että Venäjä käyvät sijaissotaa Ukrainassa.
http://www.thenation.com/article/why-washington-ri…
Venäjä myös vertasi Krimiä Kosovon esimerkkiin ottaessaan sen haltuun. En lähde siihen miten paljon se vertaus pitää, mutta ei se aivan tuulesta temmattu ole. Ja senkin esimerkin teki länsi.
“Tässä vaiheessa lännen vetäytyminenkään ei tee muuta kuin rohkaisee Venäjää laajenemiseseen, jonka taustalla on sisäiset syyt.”
En ymmärtänyt tätä lausetta. Voisitko selittää tarkemmin, mitkä ovat nämä sisäiset syyt? Entä Putinin halu saada rauha Ukrainaan, jotta sinne saataisiin liittovaltiojärjestelmä eikä kaikki valta keskittyisi Kiovaan?
“Blogisti näyttää leimaavan yhdysvaltalaisen imperialismin puolustajiksi Venäjään epäluottamusta tuntevat tai Venäjän nykyhallintoon tyytymättömät keskustelijat.”
Minä koen epäluottamusta Venäjää kohtaan sekä olen tyytymätön sen nykyhallintoon. Ihmisillä on monenlaisia mielipiteitä, mutta minun henkilökohtainen näkemykseni on että noita mielipiteitä pitäisi kerätä monia ja tehdä niistä jokin sisäisesti kongruentti kokonaisuus.
“Itä-Euroopasta kiinnostuneet arvioivat alueen politiikkaa myös riippumattomasti siitä, mihin lännen tiedetään pyrkivän.”
Ja juuri tämä on edellä esittämäni tavoitetilan vastainen. Voimme jättää huomiotta elefantin posliinikaupassa, mutta kuinka järkeviä malleja pystymme silloin tekemään?
“Voin olla yhtä mieltä ainakin anarkismin sanan ja käsitteen etymologiaa liittyvistä tarkasteluista ja anbarkismin ja libertarismin suhteista. Traditionaalisesti anarkismi voidaan käsittää antikapitalistiseksi sen lisäksi, että se on triviaalisti antietatistista.”
Etaismi on yksi hierarkian muoto, kuten on nykymallinen osakeyhtiökin. Nämä molemmat ovat malliesimerkkejä senkaltaisista hierarkioista joita anarkismi määritelmänsä mukaan vastustaa.
“Anarkismin historia alkaa modernissa mielestä Proudhonista, mutta on ajatustapana vanhempikin.”
Tästä olemme samaa mieltä. Proudhon teki siitä selkeästi määritellyn (tosin sen voi määritellä muillakin tavoilla kuin mutualismiksi) poliittisen liikkeen. Kuitenkin jo Lao Tse ja Jeesus olivat selkeästi anarkistisia ajattelijoita.
Ilmoita asiaton viesti
On ehkä väärin sanoa, että Ukrainan kriisissä on kaksi osapuolta, sillä osapuolia on enemmän kuin kaksi. Tämä on lähtökohtani. Venäjä on yksi osapuoli, Ukraina siitä erillisenä toimijana toinen (liian vähälle huomiolle jäänyt) ja kolmantena maat, joiden osa Ukraina on ollut historiallisesti, siis Puola, Liettua ja Unkari (nämäkin on unohdettu). Sitten tulee vasta länsi eli Euroopan survallat.
Puola, Liettua ja Unkari (joihin Ukraina historiallisesti on kuulunut) odottavat omien etujensa tyydyttämistä. Ongelma on yleiseurooppalainen ja itäeurooppalainen paikallinen. Sitä ei ole julkisuudessa paljonkaan käsitelty. Kaikki mainituista maista (vaikkakin ehkä Unkari) eivät hyväksy Venäjän etupiirissä olevaa Ukrainaa historiallisen kokemuksensa pohjalta. Muiden natomaiden intressit ovat paljon vähäisemät. Nato on mukana siksi, että osa entisen Neuvostoliiiton etupiirivaltioista on ehtinyt liittyä Natoon. Näyttää, ettei Venäjä ole halunnut toimia luottamusta herättävästi lähimpiin naapureihinsa nähden.
Tämä oli johdantoa Venäjän sisäisiin syihin, joista on seuraavaksi.
Venäjällä on sisäisiä syitä, jotka eivät liity Ukrainaan mitenkään. Nuo syyt liittyvät Putinin ja hänen puolueensa (sekä sen taloudellisten taustaryhmien) huoleen vallassa pysymisessään. Uhkana on Venäjän vaikeutuva taloudellinen tilanne.
Tämä kaikki on riippumatonta siitä, haluaako Putin rauhaa Ukrainssa tai ei. Itse olen vakuuttunut siitä, ettei hän halua. Pikeminkin hän haluaa sotaa Ukrainaan. Putin käy sijaissotaa, koska ei halua avoimesti sotia sielä (on vaikea toisaalta selittää miksi sotia veljeskansaa vastaan, toisaalta Venäjän ei kannata ärsyttää siihen epäluulla suhtautuvia naapurimaitaan)eikä halua sodankaan eskaloituvan, mutta pysyvä sisällissota Ukrainassa sopi Venäjälle erinomaisesti. Omalle kansalleen Putin voisi esiintyä suurvaltajohtajana ja teeskennellä rauhanrakentajaa.
Putinin ongelmana on se, ettei sisälisotaa ole omasta takaa syntynyt. Valtansa menetettänyttä Janukovitsin vallan plauttamiseen pyrkivät voimat eivät näytä tähän mennessä olleen voimakkaita, joten on se, että Venäjä on läsnä sotaakäyvänä ”kapina-alueilla” on luonteva hypoteesi Venäjän osuudesta Ukrainassa käytävään sotaan.
Ihmettelisin, jos Venäjä ei vetoisi Kosovoon, sillä venäläiskansallisessa mytologiassa tsaarin-Venäjän väitetään isovenäläisessä mytologiassa olleen Kiovan rusina tunnetun valtion perillinen (Ukrainan vaakunan kolmikärki on tämän valtion tunnus). Serbia perusteli Kosoivan pitämistä maansa osana sillä, että serbit (yhdessä muiden kristittyjen kanssa) voittivat sielä turkkilaiset.
Vallan legitimointi myyttisen historian avulla ei ole kovinkaan järkevää (vrt. joidenkin israelilaisten vaatimus saada Israel klevitetyksi Eufrat-virralle asti). Sitä pitäisi pikeminkin välttää Sebeillä ja venäläisilä on mielessä sama panslavistinen ideologia.
Kun Maidanilla toteutui Venäjän tai Putin tukeman Ukrainan autoritäärisen johtajan syrjäytyminen (riippumatta siitä miten tapahtuma tulkitaan), tunnetusti Venäjä tai Putin menetti samalla suuren vaikutusvaltansa Ukrainan sisäpolitiikassa. Siis tapahtui Ukrainan itsenäisyyden syveneminen. Neuvostoliiton hajomisen aiheuttaman trauman jälkeen tämä on ollut Venäjän imperialistihenkisille vaikea kestää.
Venäjälle, joka pitää itseään niin Neuvostoliiton kuin tsaarin Venäjän (moskovalaisen koko Venäjänmaan) imperiumin seuraajavaltiona, oli sen oman väestön silmissä suuri arvovaltatappio. Välttääkseen sen, että hänet ja hänen valtaklikkinsä syrjäytetään, Putin on varuillaan, sillä menettäessään oman valtansa Venäjän tyylisessä valtiossa hän menettää myös henkensä. (Tähän on syynsäkin, koska hänen korruptiojärjestelmänsä paljastuu ja herättää riittävästi suuttumusta).
Varmuuden vuoksi murhataan opposition näkyviä edustajia tai toimittajia (sangen todennäköisesti hallitusvallan toimesta). Venäjällä ei ole olut tähän mennessä demokratiaa, lyhyen liberaalit tai demokraattiset vaiheet ovat olleet enemmän tai vähemmän seurausta keskusvallan tilapäisestä heikkoudesta.
On ollut virhe elätellä toiveita Venäjän länsimaistyylisen ja ylipäänsä demokratisoitumisen onnistumisesta siten, kuin idäntutkimuksessa on elätelty toiveita demokratiasta ja kansalaisyhteiskunnasta. On parempi olla realisti ja pitää mielessä Venäjän tähänastinen poliittinen historia.
Jos muistellaan, niin huomataan tsaarin Venäjän vallan järkkyneen tappiollisen Krimin sodan (1850-luvulla) jälkeen, Japanille 1905 koetun tappion jälkeen ja myös Ensimmäisen maailmansodan jälkeen jne. Arvovaltatappiotilanteessa kulloinkin istuva vallanpitäjä joutuu vahvistamaan keskusvaltaa. Krimin sodan jälkeen Aleksanteri II murha aiheutti poliisivaltion palauttamisen Venäjälle sitten Nikolai I:n.
Venäjä on aina ollut imperiumi (mikä myös pätee Neuvostoliittoon): valta on nojannut armeijaan tai ideologiaan (ideologisena apparaattina on ollut kirkko tai kommunistien aikaan puolue). Neuvostoliiton hajottua vallan legitimaatio on olut Venäjällä hukassa.
Neuvostoliiton hajoaminen tapahtui liian helposti, joten on pelättävissä, että sen traumaa pyritään hoitamaan Venäjällä valloitussodalla. Trauma liittyy vaikeuksiin sopeutua elämään valtiossa, joka ei ole enää sellainen suurvalta kuin aikaisemin. Nykyisen valtion heikkoutta on, ettei se pysty enää pakottamaan Ukrainaa osaksi Venäjää. Neuvostoliiton jäljiltä on kaksi eri valtiota. Ensimäisen maailmansodan jälkeen, kun Itävalta-Unakari hajosi, siitä syntyneet valtiot hajosivat myöhemin vielä pienempiin osiin (esimerkiksi Tsekinmaa ja Slovakia).
On vaikea nähdä mahdolliseksi ratkaista Ukrainan kriisiä pakkojaolla. Helpostikin käy niin, että Unkari alkaa vaatia myös ”sudeettialuettaan”. Puola tuskin haluaa ottaa vabhoja alueitaan (vrt. 1930 — 1950-lukujen verinen historia). Mieleeni tulee Pohjois-Irlannin kriisi. Ukrainaa puhuvan väestön jakaminen usean valtion kesken ei ole kestävä tarkaisu. Irlantilaisten jakaminen Iso.Britannian ja Irlannin kesken piti yllä kriisiä.
Ukrainan läntiset alueet, jotka Neuvostoliitto sai 1939 natsien ja sen sopimuksen nojala, olivat kuuluneet Puolaan ja olleet tilassa, joka muistutti Pohjois-Irlantia (tai muistutti 1940-luvun lopulla Neuvostoliiton yhteydessä). Ukrainan kansakunta ja poliittinen identiteetti ovat kultturisesti olemassa 1845 alkaen. Miksi rajoja pitäisi muuttaa vain siksi, että Venäjä, joka hyväksyi 1991 rajat, vaatii niiden muuttamista. Jos rajoja mutetaan, niin Venäjälle on ennakkotapaus Suomen, Viron tai Norjan tms. maiden osalta. Venäjän halitus tarvitsee ulkoisia kriisejä sisäisen valtansa säilyttämiseksi. Ukrainassa saattaa kyteä laajemman itäeurooppalaisen sodan siemen Natosta riippumatta.
Pitäisi miettiä, kuinka sen uhka poistetaan. Tähän uhkaan nähden se, että nato on suostunut ottamaan Venäjään epäluloisesti suhtautuneet maat liittonsa on pienempi ongelma.
Ilmoita asiaton viesti
Kävin katsomassa että olit vuoden 2012- kuntavaaleissa Suomen liberaalisen puolueen ehdokas. Tämä hämmentää minua syvästi. Ja puhun nyt suoraan, libertaarilta toiselle, ja toivoisin että edes harkitset onko siinä mitä minä sanon mitään perää. Voin tietenkin olla täysin väärässä, missä tapauksessa minä pyydän nöyrimmin että väitteeni/oletukseni korjataan. Mutta sitä ennen toivon että edes harkitsisit vertauksia joita teen.
Sinun mielipiteesi aiheesta on suoraan kuin hallituksemme suusta. Ja en tarkoita että tekisit samat argumentit kuin he (teet paremmat), vaan tarkoitan paljon vakavampaa virhettä kuin epämääräisyydet tai empiiriset virheet (joita sinä teet harvoin, jos sitäkään). Tarkoitan sitä systemaattista ja poikkeuksetonta kieltäytymistä yrittää ymmärtää vihollisen puoli rationaalisena pelurina jolla on legitiimejä intressejä, sekä sitä että jättää täysin huomiotta “oman puolen” virheet.
Mitä sinä itse sanoisit “libertaarista” entisessä NL:ssä tai nykyisessä Venäjässä, jonka ulkopoliittiset mielipiteet olisivat että NL/Venäjä ei ole ikinä tehnyt mitään väärin ja että USA on kapitalistinen riistäjävaltio jonka ainut tavoite on alistaa venäläiset? Entä senkaltaisesta kiinalaisesta “libertaarista”? Pohjois-Korealaisesta? Entä yhdysvaltalaisesta “libertaarista,” jonka mukaan USA:lla ei ole ikinä ollut imperiumia, se ole ikinä suorittanut mitään vallankaappauksia muissa maissa, Venäjän tulisi vain hyväksyä NATOn leviäminen (jotain mitä USA ei ikinä hyväksyisi Venäjälle), Vietnamin sota oli seurausta siitä että Pohjois-Vietnam hyökkäsi etelään, USA ei ole ikinä rikkonut kansainvälistä oikeutta, Venäjä käyttää veto-oikeuttaan liikaa YK:ssa ja heidän pitäisi toimia enemmän kuin USAn, ja että Putin on peloissaan siitä että menettää valtansa Venäjällä ja pyrkii lietsomaan kriiseja ulkomailla yhdistääkseen kansansa taakseen?
“Venäjällä on sisäisiä syitä, jotka eivät liity Ukrainaan mitenkään. Nuo syyt liittyvät Putinin ja hänen puolueensa (sekä sen taloudellisten taustaryhmien) huoleen vallassa pysymisessään. Uhkana on Venäjän vaikeutuva taloudellinen tilanne.”
http://time.com/3724564/putin-approval-rating/
Putinin kannatus Venäjällä on 86 prosentissa. Venäjän poliittinen eliitti on vahvasti hänen takanaan [eikö niin?]. Putinin ote vallasta Venäjällä on paljon tiukempi kuin missään läntisessä “demokratiassa.” Ja jos analyysisi siitä miten valtionjohto parantaa suosiotaan olisi oikeassa, niin Suomen joukot olisivat valloittaneet Tarton jo kauan sitten.
“On ehkä väärin sanoa, että Ukrainan kriisissä on kaksi osapuolta, sillä osapuolia on enemmän kuin kaksi.”
Osapuolia on 7,328 miljardia + kaikki instituutiot ja valtiot tällä planeetalla. Kuitenkin näistä osapuolista kolmella on valtaa (tai ainakin voimakas mielipide) jokaikisessa NATOa koskevassa kysymyksessä euroopassa riippumatta mistä maasta puhutaan. Nämä maat ovat USA, Saksa ja Venäjä. Koska aiheemme ei käsittele vain Ukrainaa, ja koska USA:n ja Saksan mielipide-erot eivät ole niin dramaattisia, niin pelkistin yksinkertaisuuden vuoksi mielipiteiden määrän kahdeksi. Kaikilla itä-euroopan mailla on tietenkin itsenäinen mielipiteensä ja ne toimivat itsenäisesti. Mutta jos Washington sanoisi niille, ettei se missään nimessä hyväksy jotain mitä ne tekevät, ne eivät tekisi sitä. Tämä on totta silloin kun ne ovat poliittisesti liittoutuneita USAan. Venäjällä ei ole samaa valtaa kuin USAlla, mutta sekin pystyy painostamaan maita jotka eivät ole EU:n tai NATO:n jäseniä. Mutta Viro, Puola tai Kiovan nykyhallitus eivät lähtisi haastamaan suoraan Moskovaa jos niillä ei olisi USA:n tukea. Tästä syystä ensimmäiseksi approksimaatioksi on mielestäni aiheellista tiivistää tarkasteltavat näkökulmat kahteen.
Olet selvästikin perehtynyt Venäjään paljon. Tuot esille hyviä argumentteja joista monesta olen kanssasi samaa mieltä. En kuitenkaan koe mielekkääksi vastata jokaiseen esittämääsi kohtaan, jos edellämainitsemani ideologiset linssit estävät keskustelua tietyistä aiheista ja näin pakosti rajaavat keskustelusta seuraavat loppupäätelmät jo ennalta selvään lopputulokseen.
Ilmoita asiaton viesti
Mietin vielä sitä mitä kirjoitin, ja haluan vielä nostaa pari kohtaa esiin.
Ensinnäkin, libertarianismi minulle tarkoittaa ensinnäkin sitä että vapautuu omista uskomuksistaan ja pystyy analysoimaan sitä kulttuuria missä elää. Tämä jo siksikin, että nykymaailmassa nämä ovat ihmisiä eniten rajoittavat tekijät (länsimaissa tämä on ilmiselvästi totta).
Esimerkiksi Saharov ja Chomsky eivät kritisoineet vastustajaa, he kritisoivat aina omaa valtiotaan. He eivät alkaneet syytellä vastustajaa, he etsivät vikaa omasta maastaan. He eivät luottaneet oman maansa mediaan, vaan koittivat aina haastaa sen narratiivin.
Narratiivi jossa kaikki asetetaan toisen syyksi ei vain voi johtaa mihinkään rakentavaan muutokseen, eikä voi välttäää katastrofia.
Ja toinen argumentti on ihan mekaaninen TOTE-argumentti, mikä on minkään tahansa rationaalisen toiminnan perusta.
Vaikka olettaisimme, että Putin olisi absoluuttinen diktaattori joka ei välittäisi yhtään siitä mitä hänen kansansa tai maailmanyhteisö hänestä ajattelee, niin silti NATOon liittymisessä ei olisi mitään järkeä.
Tiedämme että Putin on toistuvasti sanonut että hän ei halua että NATO laajenee Venäjän lähistöllä. Ja hän on myös toiminut näiden sanojensa tueksi. Vaikka pitäisimme hänen vaatimuksiaan täysin kohtuuttomina, niin silti emme voi kiistää että hän kokee asiansa oikeaksi ja toimii sen mukaan.
Venäjä on toinen suurista ydinasevalloista. Mikään konflikti sen ja USAn välillä olisi hyvin nopeasti ihmissivilisaation loppu.
Tiedämme siis kiistatta:
1: NATOn laajeneminen aiheuttaa vastareaktioita Venäjässä NATO-maita kohtaan.
2: Nämä ovat konflikteja joissa Venäjä kokee voimakkaan intressin puolustaa omia etujaan ja USA on vannoutunut puolustamaan NATO-maata.
3: Konflikti voi hyvin nopeasti eskaloitua ydinsodaksi ja olla loppu sivilisaatiolle.
Miksi NATO olisi sen arvoista? Suomi ei nykyisessä tilanteessaan tarvitse mitään lisäturvaa, olemmehan EU:n jäsen.
Ilmoita asiaton viesti
Itselleni on epäselvää, missä määrin todisteluni on kuin (Suomen?) ”hallituksen suusta, koska en ole varma siitä, mikä on Suomen hallituksen kanta: se näyttää horjuvan suuntaan tai toiseen.
Lyhyesti sanoen, ajattelen, ettei mikään ratkaisu, ei Nato-jäsenyys eikä liittoutumattomuus takaa Suomelle ainakaan pitkällä tähtäimellä mahdollisuutta pysytellä sodan tai miehitysuhan ulkopuolella, jos Ukrainan kriisi eskaloituu syystä tai toisesta – Venäjästä johtuvista syistä, lännen reaktioista Venäjän haluttomuuteen sopeutua painoarvoaan vastaavaan rooliin suurvaltapolitiikassa, Venäjän hajoamisesta tai uudesta vallankumouksesta jne. Milloinkaan kylmän sodan aikana Neuvostoliitto ei ollut yhtä ennustamaton kuin Venäjä Putinin johtamana.
On eroteltava seuraavat kysymykset
• mitä Suomen on tehtävä? Suomessa uskotellaan Suomen merkitys suuremmaksi kuin se on. Kansa tuskin säilyy yhtenäisenä, jos Suomen on pakko valita kahden vaihtoehdon välillä: liittoutuako muusta maailmasta eristäytyvän Venäjän kanssa tai pitääkö suhteet yllä valtioihin, jotka eivät voi välttyä ristiriidalta Venäjän kanssa.
• Onko mahdollisuuksia estää Ukrainassa Venäjän myötävaikutuksella puhjenneen sodan eskaloituminen? Suomen tekemiset eivät asiaan vaikuta. Neuvostoliittoon kuuluneet nykyvaltiot ovat suurimmassa vaarassa joutua sotaan Venäjän kanssa, jos sota eskaloituu tai jos Putin katsoo sen eskaloimisen edulliseksi omalta kannaltaan (ei Venäjän kannalta).
• Miten saadaan tasapaino Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteen epätasapainoon? taustaksi: Venäjällä kansallismielisyyteen taipuvainen väki tuntee olonsa kiusaantuneeksi siitä, ettei Venäjä ole Neuvostoliiton veroinen suurvalta, jonka Yhdysvallat otti tosissaan. Putin tarjoaa unelmaa, jotta häntä ja hänen valtaansa siedettäisiin. Hänen suosionsa heijastelee hänen lupaustensa suosiota.
• Tarvitseeko Putin valtansa pönkittämiseksi sotaa riippumatta siitä, mitä muut valtiot päättävät tehdä? Tältä näyttää. Tähän viittasin ”sisäisillä syillä”.
• Kuinka suhteutetaan Venäjän kansalaisilleen suuntaama ja lännen tiedotukseen tihkuva propaganda ja Venäjän viralliset lausunnot? Venäjän propagandaan on otettu käyttöön uudestaan Stalinin 1940-luvun propaganda: anakronistisesti väitetään 1940-luvun ”fasistien” heränneen kuolleista. Venäjän propagandan analyysistä ja Putinin sallimasta venäläisisänmaallisesta keskustelusta saadaan aivan eri versio Venäjän pyrkimyksistä kuin Putinin virallisista puheista, joista ei tosin puutu samojakaan äänenpainoja, kuin mainitusta epävirallisemmasta.
Tähän mennessä en ole nähnyt mitään syytä liittyä Natoon (jos kohta en ole nähnyt perustetta sen karttamiseenkaan). Siitäkin olen ollut varma, ettei EU:n jäsenyys ole antanut mitään turvallisuustakeita Suomelle, sillä näin pitkälle kyseisen liiton poliittiset tavoitteet eivät ulotu. En pidä Suomen poliitikkojakaan kyllin kykenevinä huolehtimaan eduistamme suhteissaan Venäjään, jos jäämme kahden Venäjän kanssa.
En ole suositellut Nato-jäsenyyttä, mutta koska EU:ta ei saada maamme tarvitsemia turvallisuustakeita, ymmärrän, että näitä haluavat saattavat nykytilanteessa pyrkiä Natoon, kun muutakaan vaihtoehtoa kyseisten takeiden saamiseksi ei ole esitetty.
En osaa ehdottaa Nato-jäsenyydelle vaihtoehtoa, jos halutaan turvallisuustakeet. Ehkei ole vaihtoehtoa, koska sellaista kukaan Natoa vierastava turvallisuustakeita kaipaava ei ole sellaisia esittänyt. Tätä kuitenkin odottaisi. Siis joko tyydytään turvallisuustakeiden puuttumiseen tai liitytään Natoon, kansan enemmistö päättäköön.
Uhkatekijänä Venäjällä on se, että Neuvostoliiton hajottua hajoamisesta syntyneistä uusista valtioista eritoten Venäjä (tynkä-Neuvostoliitto) on valtio, joka on ollut hajoamistilassa (muistettava Pohjois-Kaukasiassa käydyt sodat Jeltsinin ajoilta alkaen). Näiden paineiden vuoksi Venäjällä etsitään uutta imperiumia yhdistävää ideologiaa, joka vetoaisi muihinkin kuin ns. etnisiin venäläisiin. Suurvaltahaaveillaan entisen Neuvostoliiton rajoista tai jopa tsaarin-Venäjän vuoden 1914 rajoista (joiden vallitessa Suomi kuului erillisalueena Venäjään), Venäjällä pyritään hidastamaan maan pienemmiksi poliittisiksi yksiköiksi hajoamisprosessia, joka alkoi Neuvostoliiton aikana. Venäjällä separatismi on aito uhkatekijä, johon on reagoitu kieltämällä se lailla. Ukraina on ollut yhtenäisempi väestöltään, joka on jakautunut useamman valtion kesken aiemmassa historiassaan.
Sodan eskaloituminen voi tapahtua monista ja yllättävistäkin syistä. On vaikea esittää mitään patenttiratkaisua, eikä siksi kelpaa myöskään ehdotus, että Venäjää voisi hillitä suostumalla sen esittämiin virallisiin vaatimuksiin. Yhdysvalloilta Puolan tapaiset liittolaismaat odottavat turvallisuustakeita, kun Venäjä on pettänyt Ukrainalle antamansa turvallisuustakeet (Budapestin muistio).
Venäjällä ei olisi mitään tekoa Ukrainan ns. kriisissä, ellei Venäjä olisi ollut turvallisuustakeiden antaja uudelle itsenäistyneelle Ukrainalle. Näistä turvallisuustakeista Venäjä ei ole pitänyt kiinni. Ilman noita takeita Ukraina ei olisi luopunut ydinasevaltion asemasta. Venäjä ei ole enää sellainen suuravalta, että se otettaisiin mukaan suuravaltapolitiikkaan.
Pelkkä kielellisen slaavilaisuus ei ole yhdistänyt slaavikansoja. Vaikkakin slaavikielet ovat sangen lähellä toisiaan (osittain toisilleen ymmärrettäviä), uskonnollisten tunnustusten erot ja erilliset valtioyhteydet eri eurooppalaisiin valtioihin ovat erottaneet silloinkin, kun kieli olisi riittänyt yhdistämään slaaveja. Nykyvenäläisistä monet ovat vain osittain itäslaaveja tai länsislaaveja tai kokonaan aivan muita kieli- ja kulttuuritaustoja huolimatta venäjähehkutuksesta.
Kaikkiin imperiumeihin on syytä suhtautua kriittisesti. Yhdysvallat on ollut (vieläkin on) imperiumi siinä kuin Venäjäkin, joskin jälkimmäinen pyrkii olemaan perinteinen mannerimperiumi, jollainen pyrkii omaan hegemoniaansa sodin tai sijaissodin. Myös Yhdysvallat on käyttänyt näitä keinoja, mutta se on enemmän meri-imperiumi (entisten Hollannin ja Iso-Britannian imperiumien tapainen). Yhdysvaltojen mielenkiinto saattaakin suuntautua nykyisin Lähi-itään tai muille mantereille kuin Eurooppaan.
Suomessa ollaan sokeampia Venäjän imperiumin kuin Yhdysvaltojen imperiumin suhteen. Yhdysvaltojen imperialismista on julkaistu enemmän. Itäisestä imperiumista on vaikeampi saada tietoa. Afrikkaan tai Indo-Kiinaan suuntautuneen imperialismin tai kolonialismin purkautuminen on tuoreessa muistissa. Venäjän imperiumi Keski-Aasiassa on purkautunut vasta Neuvostoliiton hajotessa, mutta Kaukasuksella tämä hajomianen on monin tavoin kesken. Georgian-tapahtumat tulisi nähdä tässä kontekstissa.
1900-luvun historiaan kuuluu vanhan imperialismin muuntuminen uusimperialismiksi, jota Yhdysvaltojen imperialismi on ollut. Suurvaltana se on pitänyt yllä riippuvuuksia, jotka jatkavat aiempien alusmaiden riippuvuutta aikaisemmista emämaistaan. Neuvostoliiton hajoaminen on mahdollistanut Venäjän 1800-luvun alus- ja valloitusmaiden pyrkimyksen lakkauttaa riipuvuutensa, jotka Neuvostoliitto uudisti tsaari-Venäjän hajottua.
Olen muodostanut vuosien mittaan oman näkemykseni siitä, miten Venäjän ja Neuvostoliiton historia ovat edenneet enkä ole nojannut pelkästään nykyisiin tiedotusvälineisiin. Ajatukseni, että Venäjä – siis hajonneen Neuvostoliiton keskusjohdon alue – kuuluu Länsi- ja Keski-Euroopasta erilliseen omaan sivilisaatioonsa, ei ole peräisin lännestä, vaan Venäjän 1800-luvun ajattelijoilta. Venäjän ja lännen välillä olevat kommunikaatio-ongelmat saattavat pohjautua tähän sivilisaatioeroon, joka on vastaavanlainen kuin se, mikä nähdään lännen ja islamilaisen maailman välillä.
Suomessa ja kenties muuallakin lännessä Venäjän kehitys jää yleensä liian vähälle huomiolle. Tiedotusvälineissä ei ole suurta asiantuntemusta Venäjän asioissa ja niitä seuraavalla yleisöllä on vaatimattomat pohjatiedot Venäjästä. Lännessä tarkastellaan Venäjää tietynlaisten silmälasien lävitse. Ideologisesti Neuvostoliitto oli sen laatuinen, että lännessä pelättiin sen antaman esimerkin tai rakentaman sotilasmahdin johtavan lännessä perinteisen yhteiskuntamallin järkkymiseen. Neuvostoliiton yllättäväksi koettu kukistuminen melkoisen rauhanomaisesti synnytti lännessä perusteettoman optimismin. Tämä ilmeni myös esimerkiksi Suomen idäntutkimuksen piirissä.
Ajateltiin siirryttävän melko vaivattomasti länsieurooppalaiseen poliittis-taloudelliseen malliin. Myös Venäjällä – ts. Neuvostoliiton imperiumin keskuksessa – ajateltiin kaiken tapahtuvan yhtä vaivattomasti, ja kieltämättä tältä näytti, sillä Venäjällähän ryhdyttiin heti taloudellisiin ja poliittisiin uudistuksiin seuraten lännestä lähetettyjä asiantuntijoita. Kun Venäjää alettiin pitää lännessä vaarattomana, sen sisäisiin oloihin ei kiinnitetty huomiota. Lännessä ei juurikaan välitetä Venäjän väestön kohtalosta. Huomio rajoittuu ainoastaan siihen, mikä katsotaan välttämättömäksi Venäjän valtion vaarattomaksi tekemiseksi. Maan demokratisoitumisen, kansalaisyhteiskunnan ja markkinatalouden vieminen Venäjälle on ajateltu tekevän sen vaarattomaksi ja vähemmän pelottavaksi.
Jo Neuvostoliiton syntyessä uuden valtion rakentajat sovelsivat lännestä lainaamiaan aatteita mukauttaen ne perinteisiinsä ja loivat jotakin muuta kuin mitä samojen aatteiden soveltaminen lännessä olisi saattanut tuottaa. On syytä pyrkiä välttämään Venäjän osalta toiveajattelua siitä, että Venäjä lakkaisi pyrkimästä imperiumiksi.
Venäjällä valtio on käsitetty imperiumiksi, jonka elinkysymyksenä on jatkuva laajeneminen kunkin hetkisten rajojensa yli. Imperiumin piirissä olevan väestönkin ryhmäidentiteetti, jota on pyritty vahvistamaan aina valtiojohdon taholta, on perustunut ajatukseen kuuliaisuudesta jollekin johtavalle ryhmälle. Saattaa olla toiveajattelua uskotella itselle, että
Venäjä olisi tähän mennessä muuttunut riittävästi
ilman jonkinlaista autoritääristä rakennetta Venäjä, siis tynkä-Neuvostoliitto, todennäköisesti hajoaa pienemmiksi yksiköiksi, jotka nekin ovat ikävä kyllä monikansallisia. Venäjän yhtenäisyyden puolustajat Venäjällä ajattelevat autoritäärisen rakenteen (kuten Kiinassakin) välttämättömäksi kapitalistisellekin Venäjälle. Vain lännessä elätellään sitä toiveajattelua, että Venäjä voisi säilyä yhtenä kokonaisuutena, jos se omaksuu läntisen kansalaisyhteiskunnan ja demokratian mallin (merkityksessä, joista niistä tavallisesti ja arkisesti puhutaan). Tähän malliin sisältyy myös Venäjän hegemonia lähivaltioissaan.
Ukrainan, Suomen tai muiden naapurivaltioiden on itse ratkaistava se, haluavatko he ja millä ehdoilla mukautua Venäjän hegemoniaan. Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteille ominaista nykyisin on Venäjän halu saada Yhdysvallat tunnustamaan se kanssaan tasavertaiseksi suurvallaksi. Tätä voisi sanoa Yhdysvaltojen haastamiseksi. Perinteisesti ajattelevien venäläisten kollektiivinen identiteetti nojaa ajatukseen siitä, että Venäjä on imperiumi, joka laajentaa hegemoniaansa.
Yleensä muut maat eivät pyri haastamaan Venäjää. On Venäjän kansalle varallista, että Putin tavoittelee kansansuosiota haastamalla Yhdysvallat. Puola ja Baltian maat ovat liittyneet Natoon omasta halustaan, koska niissä halutaan pysyä etäällä Venäjästä. Länsislaavit eivät perinteisesti ole halunneet kuulua samaan valtioon venäläisten kanssa tai Venäjän etupiiriin. Sen sijaan ukrainalaiset ovat valkovenäläisten tavoin olleet halukkaita olemaan tekemisissä Venäjän kanssa.
On selviö, ettei Ukraina pyrkinyt Natoon aikaisemmin. Sen väestö ja Venäjän väestö pitivät toisiaan ”sukulaiskansoina” ja kielellisestihän ne ovatkin suorastaan samaa kansaa, ennen nykyistä kriisiä. Samaan valtioon venäläisten kanssa ukrainalaiset ovat kuuluneet aikaisintaan Katariina II:n ajoilta. Myöhemmin länsiukrainalaiset olivat puolalaisten kanssa tsaarien herruudessa ja Neuvostoliittoon kuuluivat vasta toisen maailmansodan jälkeen (eivät 1920-luvulla). Ukraina on halunnut pitää hyviä suhteita Venäjään, mutta Putinin Venäjä ei sallinut Ukrainan kuuluvan yhtä aikaa Euraasian unioniin ja olevan sopimussuhteissa EU:n kanssa.
Ukrainan historiaan ja politiikkaan liittyvää asiantuntemusta puuttuu Suomesta, joten täällä ollaan Venäjän keskuksen vuosisatoja antamasta virheellisestä informaatiosta riippuvia. Ukraina on laminlyöty Suomen idäntutkimuksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi etten huomannut kommenttiasi aiemmin.
”Itselleni on epäselvää, missä määrin todisteluni on kuin (Suomen?) ”hallituksen suusta, koska en ole varma siitä, mikä on Suomen hallituksen kanta: se näyttää horjuvan suuntaan tai toiseen.”
Tässä minä olen tainnut ilmaista itseäni epätarkasti. Mielipiteesi perustuu sille informaatiolle, minkä länsimaiden media päästää läpi filttereistään. Tunnen suomalaisena erittäin hyvin tämän mielipiteen ja sitä tukevat argumentit. Tosin sinä osaat ilmaista niitä enemmän ja paremmin kuin minä olisin osannut.
Minä en kuitenkaan usko, että jos länsimedia sanoo että jokin informaatio ei ole tarpeeksi arvokasta (mitä tavoitetta varten?) painettavaksi, niin ettei sitä tapahtunut.
Minä en myöskään tyydy teorioihin, mitkä olettavat jonkun pelurin ennustamattomaksi, jos löytyy toinen selitysmalli mikä saisi nuo päätökset näyttämään täysin rationaaliselta ja ennustettavalta oman edun tavoittelulta. Tämä maailmankuva on suoraa seurausta tieteellisestä koulutuksestani.
Kirjoitin yhden tekstin NATO:sta, missä käsittelin monia kysymyksiä mitä kävit läpi Venäjästä: http://lauriblomberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1984…
Olet selvästi tutustunut aiheeseen paljon. Jos haluat tutustua myös niihin näkökulmiin, minkä länsimaisessa mediassa eivät saa paljoakaan huomiota, niin ehdotan tutustumaan Stephen Cohenin haastatteluihin youtubessa.
Kannattaa erityisesti katsoa Munk väittely: https://www.youtube.com/watch?v=rX_HuMiP8v8
Siinä näkee kuinka heikolla pohjalla Venäjää moralisoivien argumentit ovat.
Tekstissäsi on monta väittämää, mistä en ollut samaa mieltä kanssasi. Listaan ne tähän jotta voisit perustella ne, mikä mahdollistaisi minun päätellä niiden totuusarvon.
”Uhkatekijänä Venäjällä on se, että Neuvostoliiton hajottua hajoamisesta syntyneistä uusista valtioista eritoten Venäjä (tynkä-Neuvostoliitto) on valtio, joka on ollut hajoamistilassa (muistettava Pohjois-Kaukasiassa käydyt sodat Jeltsinin ajoilta alkaen).”
Kai sinulla on jotain muutakin todisteita väittämälle, että Venäjä on hajoamistilassa kuin että kulttuurisesti ja uskonnollisesti valtaväestöstä poikkeava 1 promillen alue haluaa irtautua maasta?
”Yhdysvallat on ollut (vieläkin on) imperiumi siinä kuin Venäjäkin, joskin jälkimmäinen pyrkii olemaan perinteinen mannerimperiumi, jollainen pyrkii omaan hegemoniaansa sodin tai sijaissodin. Myös Yhdysvallat on käyttänyt näitä keinoja, mutta se on enemmän meri-imperiumi (entisten Hollannin ja Iso-Britannian imperiumien tapainen). Yhdysvaltojen mielenkiinto saattaakin suuntautua nykyisin Lähi-itään tai muille mantereille kuin Eurooppaan.”
Olenko ymmärtänyt jotain väärin historiasta, kun tulkitsin että jokainen imperiumi on pyrkinyt ylläpitämään omaa hegemoniaansa sodin ja sijaissodin? Tässä kohdin en ole nähnyt mitään eroa manner- ja meri-imperiumien välillä. Sinä teet selkeän eron niiden välillä (vähintäänkin painotuksessa). Eivätkö britit levittäneet imperiumiaan sotien? Entä hollantilaiset? Entä USA? En ymmärrä, mikä saa sinut tekemään eron meri- ja maaimperiumien välille.
Ja USA:n mielenkiinto on keskittynyt toisen maailmansodan jälkeen Lähi-Itään. Sen lisäksi myös Etelä-Amerikkaan ja tyynenmeren toiselle puolen. Mutta ei se koskaan ole luopunut intressiensä edistämisestä Euroopassa. Ellen sitten ole erehtynyt.
”Suomessa ollaan sokeampia Venäjän imperiumin kuin Yhdysvaltojen imperiumin suhteen. Yhdysvaltojen imperialismista on julkaistu enemmän.”
Missä länsimediassa on julkaistu tietoa siitä, kun USA miehitti Etelä-Vietnamin? Luultavasti aiheutti pommituksillaan punakhmerien valtaannousun? Itä-Timorin kansanmurhasta jota länsi innoissaan tuki? Kreikan kommunistien kukistamisesta? Kennedyn hallinnon suunnittelemasta Etelä-Amerikan sotilasvallankaappausten sarjasta? Nicaraquan contrista ja heidän yhteyksistään CIA:han?
Reinhard Gehlenistä ja siitä rotuideologiasta mille tämä Venäjäpelko pitkälti pohjautuu?
https://www.youtube.com/watch?v=5nM3ijTqLVQ
Joistain näistä aiheista on mainittu läntisessä mediassa, ja sitten ne on taas unohdettu. Kuinka moni länsimainen ihminen tietää näistä asioista? Entä kuinka moni tietää gulageista, Afganistanista, Ukrainan nälänhädästä, näytösoikeudenkäynneistä tai massakollektivisoinnista?
”Suomessa ollaan sokeampia Venäjän imperiumin kuin Yhdysvaltojen imperiumin suhteen. Yhdysvaltojen imperialismista on julkaistu enemmän.”
Mille pohjaat tuon väittämäsi?
”Venäjän imperiumi Keski-Aasiassa on purkautunut vasta Neuvostoliiton hajotessa, mutta Kaukasuksella tämä hajomianen on monin tavoin kesken. Georgian-tapahtumat tulisi nähdä tässä kontekstissa.”
Miksi ei NATO:n laajenemisen kontekstissa? Eikö se olisi yksinkertaisempi ja helpommin uskottava malli kuin esittämäsi epämääräinen imperiumin purkautuminen?
”Venäjän yhtenäisyyden puolustajat Venäjällä ajattelevat autoritäärisen rakenteen (kuten Kiinassakin) välttämättömäksi kapitalistisellekin Venäjälle.”
Eikö autoritarismi ole universaalistikin kapitalismin edellytys? Aina kun köyhät ovat vaatineet rikkaiden sosialismin lopettamista, on tarvittu valtio pistämään heidät kuriin ja kertomaan, että sosialismiin ovat oikeutettuja vain ne, keillä on varaa ostaa valtion suojelus. Kommunismi ja kapitalismi eivät ole identtisiä järjestelmiä, mutta vaatii mikroskooppia tai häiriintyneen asteista pilkunnussimista jotta pystyisi osoittamaan niiden erot niistä massiivisista samankaltaisuuksista mitä noissa ”kilpailevissa” järjestelmissä on.
”On selviö, ettei Ukraina pyrkinyt Natoon aikaisemmin.”
Entä vuonna 2008 kun USA pyrki pikakäsittelyllä tekemään Ukrainasta ja Georgiasta NATO:n jäseniä, mutta Saksa vetosi niiden jäsenyyden? Olisiko Ukraina pakotettu tuolloin NATOon ilman Saksan vetoa?
”Ukraina on halunnut pitää hyviä suhteita Venäjään, mutta Putinin Venäjä ei sallinut Ukrainan kuuluvan yhtä aikaa Euraasian unioniin ja olevan sopimussuhteissa EU:n kanssa.”
Mihin pohjaat tämän väittämän?
Katselen jatkossa että oletko vastannut tähän viestiin, ettet joutuisi odottamaan vastaustani kauaa. Hauskaa kesän jatkoa 🙂
Ilmoita asiaton viesti